Kuukausi: syyskuu 2013

Kuinka helppoa meillä oikeasti on?

Idolini Timothy Ferriss postasi tänään linkin erittäin inspiroivaan videopätkään: http://youtu.be/qiLDMBDPCEY

Kyseisessä videossa nuori mies nimeltä Richie Parker kertoo, miten hän selviytyy jokapäiväisestä elämästään. Tämä ei tietenkään ole mitenkään erityinen video… paitsi kyseessä on mies, jolla ei ole käsiä. Siitä huolimatta hän ajaa polkupyörällä ja autolla ja on ollut monta vuotta töissä yrityksessä, joka on tekemisissä USA:n menestyneimmän NASCAR-tallin kanssa. Richie sanoo videossa: ”Ei ole asioita mihin en pysty. On vain asioita, joita en ole vielä tehnyt.” Mikä asenne! Mistä muistat itse valittaneesi tänään tai tällä viikolla? Varmaankin jostain turhasta, kuten ”Paska sää. Töissä on rankkaa. Hitto, kun olen ylipainoinen.” Eivätkö ongelmasi hieman kalpene tällaisen herran rinnalla? Meidän pitäisi ottaa mallia hänen asenteestaan ja elämänkatsomuksestaan.

Tarkoituksena ei ole verrata aina oman elämänsä ongelmia nälänhätää kärsiviin afrikkalaisiin lapsiin (näin esimerkiksi), mutta kannattaisi miettiä kuinka hyvin asiat oikeasti ovat. Olen jonkin aikaa sitten alkanut pyrkimään siihen, etten valita turhasta. Mielellään en valittaisi mistään. Ennen syyllistyin valittamiseen aivan liikaa, vaikka minulla ei ollut kunnon aihetta siihen. Oli jotenkin niin helppoa tuottaa ”small talkia” valittamisen muodossa, koska monet samaistuvat siihen.

Valittamisesta ei IKINÄ ole mitään hyötyä. Ei ikinä. Jos väität jotain muuta, voin sanoa, että olet väärässä. Ajattelen niin, että jos on jotain valittamisen aihetta, sille täytyy tehdä jotain. Jos et voi sille mitään, älä valita, koska ei se sillä muutu. Silloin täytyy vain sopeutua.

Koittakaahan olla yksi viikko valittamatta mistään. Päänsärystä, säästä, koulusta, rahasta… mistään. Se on melko vapauttava tunne ja alat myös tiedostaa kuinka helposti ennen valitit ja kuinka ärsyttävää on kuunnella valittajia.

Tämä oli tällainen pikapostaus, mutta toivottavasti se herättää ajatuksia edes yhdessä lukijassa. Kommentoikaa ihmeessä, jos tähän löytyy jotain rakentavaa sanottavaa :). Nyt pitää lähteä katsomaan Leijonanluolaa (joka on yksi lempisarjoistani). Hauskaa iltaa kaikille!

Kyseenalaista!

Jostain syystä itseni kehittämisestä on tullut erittäin tärkeä osa elämääni. Itsekehitys-kategoria on erittäin laaja. Se ulottuu harrastuksista ihmissuhteisiin ja kehosta yritystoimintaan. Jos huomaan, että elämäni on liian kauan pysynyt samanlaisena kaikilla osa-alueilla, haluan alkaa kehittää edes jotain.

2012 keväällä olin opiskellut lähes kaksi lukuvuotta markkinointia Saimaan ammattikorkeakoulussa, mutta aloin huomata, ettei se välttämättä ole minun juttuni. En tuntenut kehittyväni enkä myöskään huomannut oppivani tarpeeksi, jotta voisin hyväksyä kaiken sen ajan, mitä käytin koulussa. Minulla oli aina ollut asenne: ”Jos jotain aloittaa, se pitää hoitaa kunnialla loppuun.” Tämä kaikki muuttui, kun ystäväni suositteli kirjaa, joka todella muutti elämäni. Tämä kirja oli Timothy Ferrissin ”4 Hour Work Week”. Muistan, että aloin lukea sitä juuri ennen pientä viikonloppureissua Helsinkiin, joten junassa istuessani en voinut tehdä muuta kuin ahmia kirjaa ja hymyillä leveästi, koska tunsin, että nyt kaikki muuttuu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kirjan ideana on ”enemmän vähemmällä” esimerkiksi tekemällä vain 4 tuntia töitä viikossa, mutta ansaitsemalla enemmän rahaa kuin silloin kun teki töitä 40h/vk. En syvenny kirjaan enempää tässä postauksessa, mutta lupaan käsitellä sitä myöhemmin, koska siitä on tullut ”Raamattuni” (in lack of a better word).

Tajusin kirjan avulla kuinka typerää on tehdä jotain loppuun vain sen takia, koska on sen aloittanut. Sanotaan, että lähdet kulkemaan polkua vasemmalle ja huomaat puolimatkassa, että olisikin pitänyt mennä oikealle. Jatkatko vasemman loppuun asti vain, koska lähdit sille polulle, vai käännytkö ja lähdet oikeaan suuntaan? Typerä ja jääräpäinen ihminen jatkaisi vasenta polkua, mutta jostain kumman syystä fiksutkin ihmiset toimivat yleensä näin. Yhteiskunta määrittelee sen, miten asiat ”pitäisi” tehdä, joten suurin osa toimii sen mukaan. En uskaltanut tehdä niin radikaalia päätöstä, että lähtisin koulusta, mutta huomattuani lähestyvän burn-outin (pyöritin samaan aikaan omaa yritystäni, olin toimitusjohtajana luokkamme yli 20 hlö yrityksessä ja opiskelin), joten päätin jäädä kesälomalle koulusta pari kuukautta aikaisemmin. Tämä oli oikea ratkaisu ja pääsin lataamaan akkujani.

Syksyllä 2012 koulu oli alkamassa parin päivän päästä ja taas sama alkoi. Ahdisti kamalasti ja yöunet menivät. Yöunien menettäminen kertoo minulle vakavasta tilanteesta (kuten keväällä ennen lomaa), koska yleisesti ottaen ongelmat ja stressi eivät ikinä vaikuta unenlaatuuni. Tiesin, että jotain oli tehtävä ja pari viikkoa koulussa kärvisteltyäni sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta päätöstä varten. Keskustelin asiasta monien kanssa, mutta lopulta päädyin jättämään koulun kesken. Ajattelin ennen, että koulun keskeyttäneet ovat luusereita. Myönnän sen aivan suoraan. Mutta se on aina helppoa arvostella muita, kun ei ole heidän kengissään. Vaikeinta oli kertoa päätöksestä isälleni, koska tiesin hänen ottavan sen kaikkein raskaimmin. Onneksi sekin tilanne meni paremmin kuin odotin ja pääsin vihdoin tekemään vain ja ainoastaan sitä, mitä todella halusin. En enää joutunut tekemään ”pakollisia” asioita, kuten asepalvelusta ja koulunkäyntiä. Nyt olin vapaa ja se tuntui upealta. Ahdistus ja univaikeudet hävisivät samantien.

Jälkikäteen olen nähnyt luokkakavereitani ja kuunnellut, miten opiskelut sujuvat, mutten ole koskaan ollut heille kateellinen enkä ole katunut päätöstäni. Naureskelen vain itsekseni (en pahantahtoisesti), kun he valittavat kokeista ja muista kouluongelmista. Onneksi minulla ei enää ole niitä. Koulun lopettaminen oli minun kohdallani järkevää yksinkertaisesti sen takia, etten halua tehdä töitä muille, joten papereille ei ole tarvetta. Olen ollut yrittäjä jo yli 3 vuotta ja minun olisi mahdotonta palata enää työntekijäksi.

Kerroin tämän, jotta ymmärrätte hieman paremmin taustojani, mutta haluan myös opettaa teille jotain. Kaksi erittäin tärkeää asiaa elämässä ovat seuraavat:

1. Tehkää elämällänne, mitä haluatte. Tämä voi olla itsestäänselvyys, mutta mielestäni se on todella tärkeää ja olen huomannut, että vain harvat toimivat tämän mukaan.

2. Kyseenalaista! Kyseenalaistaminen on avannut silmäni jokaisella elämäni osa-alueella. Kyseenalaistaminen mahdollistaa tilanteen katsomisen uusin silmin. Silloin voi helpommin selittää itselleen miksi on kaveri jonkun kanssa, miksi on parisuhteessa, miksi on tietyssä työssä jne. Mutta tiedosta jo etukäteen, että kyseenalaistaminen voi olla rankka paikka. Jos alat kyseenalaistamaan parisuhdettasi, saatat huomata, ettet ymmärrä miksi edes seurustelet tai vastapainona saatat tajuta miksi rakastat seurustelukumppaniasi. Kyseenalaistaminen on aina hyvästä, vaikka se ei välttämättä vaikuttaisi siltä. Jos et uskalla kyseenalaistaa, mitä se kertoo sinusta? Se kertoo, ettet ole varma valinnoistasi ja pelkäät ottaa selville, mitä mieltä oikeasti olet.

 

Itseni kehittäminen lähti periaatteessa siitä hetkestä kun luin Ferrissin kirjan ja aloin tehdä muutoksia elämässäni. Tällä hetkellä ansaitsen paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan vuosi sitten, olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin olen ollut yli viiteen vuoteen ja olen vihdoin toteuttamassa suuren unelmani – matkan Japaniin. Kaikki tämä johtuu siitä, että uskalsin toimia omien halujeni mukaan enkä enää tehnyt sitä, mitä muut odottavat minulta. Ei kahleita = ei katumuksia.

Strive to be the best you can be. Don’t compete against others, compete against yourself and try to be better than before.

Tervetuloa

Hei ja tervetuloa uuteen blogiini!

Ylhäältä löytyvä ”Minä” osio kertoo minusta tarkemmin, mutta tärkeintä on tietää, että blogin pääpaino on itsensä kehittämisellä ja siinä kuinka itse onnistun siinä. Welcome to the journey!