Kuukausi: maaliskuu 2014

Conquering the fear of the unknown

Mikä pelottaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu? Tuntemattomuuden kohtaaminen. Aikojen alusta asti ihmiskunta on pelännyt epävarmoja asioita. Luolamiehet pelkäsivät tulta takuuvarmasti, mutta se oli yksi osatekijä ihmisten kehittymisessä.

Mikä on yksi tavoitelluimmista asioista elämässä, mikä voi olla myös yksi suurimmista riippakivistä? Ei, en puhu lapsista tai avioliitosta ;). Puhun turvallisuuden tunteesta. Tietty turvallisuus on lähes välttämättömyys elämälle, mutta elämäsi on turvallista niin kauan, kun et asu sota-alueella tai slummissa, jossa tappaminen on arkipäivää. Suurin osa varsinkin ”kehittyneestä” maailmasta elää turvallisesti. Enempää turvaa ei välttämättä tarvita, vaikka sitä tavoitellaankin kynsin ja hampain. Turvallisuus voi nimittäin tehdä elämästä tasapaksua ja merkityksetöntä.

Lukemattomat onnettomat pariskunnat pysyvät yhdessä vain ja ainoastaan sen takia, että on turvallisempaa (turvallisuus on  myös helppoutta) pysyä yhdessä kuin erota. Loppupeleissä onnettomana eläminen ei paina vaakakupissa yhtä paljon kuin turvallisuus. Kuinka moni on opiskellut opintonsa loppuun samasta syystä? Kuinka moni on pysynyt työpaikassaan samasta syystä? Kuinka moni on jättänyt matkustamatta samasta syystä? SUURIN OSA! Suurin osa maailman väestöstä toimii näin. Onnellisuus jää taka-alalle, jos turvallisuus on ”taattavissa”. Mutta, kun sitä ei voi koskaan taata. Ihmiset saavat jatkuvasti enemmän potkuja ja maailma täyttyy yhä useammista uhkakuvista. Pari vuotta sitten kaverini sanoi, että puolustusvoimista ei periaatteessa voi saada potkuja. Siinä vaiheessa hän oli hakeutumassa kyseiselle alalle ja nyt hän on päässyt tavoitteeseensa. Kuitenkin olen nähnyt uutisista kuinka puolustusvoimissa leikataan henkilökunnasta koituvia kustannuksia aivan samalla tavalla kuin muuallakin. Toinen käsitys: Suomi on turvallinen maa elää. Eikö silti täälläkin koeta silloin tällöin kamalia pommi-iskuja ja kouluampumisia, vaikka maamme on niin turvallinen. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että koskaan ei voi tietää, mikä on turvallista ja mikä ei.

Tiedättekö miksi asun yhä synnyinkaupungissani? Koska en ole uskaltanut lähteä täältä. Olen vuosikausia harkinnut muuttamista Helsinkiin tai ulkomaille, mutta aina päädyn siihen, ettei siihen ole tarvetta. Miksi? Koska kaikki on niin tuttua ja turvallista. Täällä on helppo asua. En pidä Lappeenrannasta. Pidän ainoastaan läheisistäni, jotka asuvat täällä. Pidän myös kodistani, mutta koti on siellä, missä itse on. Voin sanoa, että olen kokenut elämäni merkittävimpiä ja hienoimpia kokemuksia poistuessani mukavuusalueeltani.

Life begins at the end of your comfort zone.” – Neale Donald Walsch

Yllä olevan lainauksen mukaan elämä alkaa siellä, missä mukavuusalue päättyy. Silloinhan tuntee parhaiten olevansa elossa!

 

Eräs minulle läheinen ihminen on jo vuosia miettinyt merkittävää asiaa urallaan. Yksinkertaisuudessaan hän on pyrkinyt siihen, että hän pääsee pois nykyisestä työpaikastaan. Hän haluaa sitä kovasti, mutta kaikista yrityksistä huolimatta hän ei ole vielä onnistunut. Keksin yllättäen, mistä tämä voisi johtua. Siispä soitin hänelle ja kysyin: Tiedätkö mitä haluat tehdä elämälläsi, kun saavutat tavoitteesi? Hän ei tiennyt. Kehotin häntä selvittämään itselleen, mitä hän haluaa uramuutoksen jälkeiseltä elämältään:

  • Mistä arkipäiväsi muodostuu?
  • Mihin aikaan heräät ja milloin menet nukkumaan?
  • Teetkö jotain työtä? Millaista? Kuinka monta tuntia päivässä?
  • Matkustatko? Minne matkustat ja milloin?
  • Mitä ostat?
  • Mitä harrastat?

Lista jatkuu ja jatkuu niin kauan kunnes tulevaisuuden elämästä on muodostunut tarkka kuva. Miksi tämä tarkka kuva on niin merkittävä? Se on merkittävä jo pelkkien tavoitteiden asettamisen kannalta, mutta sillä on syvempi merkitys. Se poistaa pelon tuntemattomasta. Vaikka kuinka haluaisit tiettyä muutosta elämässäsi, sitä on hankala saavuttaa, jos et ole oikeasti valmis siihen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, joten tuntemattomasta pitää tehdä jotain tunnistettavaa. Niin kauan kuin tuleva elämäsi on epäselvää, alitajuntasi toimii tavoitteitasi vastaan. Alitajuntasi voi toimia niin huomaamattomasti, ettet usko sillä olevan merkitystä. Alitajunnan aiheuttama pikkuriikkinen epävarmuus ja pelko voivat estää etenemisesi. Tee siis tavoitteistasi ja elämästäsi selvää. Siinä vaiheessa kaikki alkaa loksahtaa paikoilleen.

Annoin tämän vinkin toiselle, mutta tajusin samalla, että haluan antaa tämän vinkin toisellekin läheiselleni, koska hänen tilanteensa on samankaltainen. Hetken kuluttua tajusin, että olen itse täysin samassa tilanteessa, vaikka ulkokuori onkin eri.

Kysy nyt itseltäsi, oletko sinäkin samassa tilanteessa?

Let go of your fears of the future. Make your future what you want it to be, not what you think it will be.

Mainokset

Unelmia tavoittelemassa

Drinks

Tällä hetkellä tämä blogi on valitettavasti jäänyt vähemmälle huomiolle, koska olen keskittynyt täysillä toisen blogini kehittämiseen. Samurai Flown tarkoitus on kuitenkin seurata elämäni vaiheita ja kehitystäni paremmaksi minäksi, joten en halua kirjoittaa tänne turhanpäiväisiä juttuja. Siitä syystä postausten välit voivat olla pidempiä, mutta haluan joka tapauksessa pitää tätä blogia yllä jatkossakin.

Yleensä haluan asettaa itselleni tarkkoja tavoitteita, jotta tiedän selvästi mihin pyrin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tavoittelen jotain, mutten oikeastaan tiedä mitä. Matkablogini on nimittäin alkanut saada tuulta siipiensä alle nopeammin kuin osasin odottaa, joten en tiedä, mihin tämä vielä vie minut. Tämä on ihmeellinen tunne, sillä tällä hetkellä minun ei edes tarvitse tietää tavoitettani tämän asian suhteen. Tietämättömyys tuntuu kerrankin hyvältä. Ehkä tästä tulee uusi ammattini tai ehkä se jää pelkäksi harrastukseksi, mutta olen aivan varma siitä, että pidän matkabloggaamisesta aivan valtavasti. Siinä yhdistyvät suosikkiasiani, kuten kirjoittaminen, itsenäinen työskentely, matkailu, henkilökohtaisen brändin luominen ja verkostoituminen.

Eräs teksti kehotti minua kulkemaan avoimin mielin ja olemaan vastaanottavainen uusille asioille. Uutta ei voi tulla, jos vanha ei ensin poistu. Ehkä se tarkoitti juuri tätä. Pitkästä aikaa oloni alkaa olla positiivisempi ja parempi. Ehkä tuolla taivaalle ilmestyneellä keltaisella möykyllä on jotain tekemistä sen kanssa, mutta se on vain osa hyvää oloani. Yritän tällä hetkellä mahdollistaa osallistumistani erääseen tärkeään ensi viikolla pidettävään tapahtumaan, joten pitäkää peukut pystyssä, että kaikki loksahtaa paikoilleen. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Elämän risteyksessä

Aamulenkki to the rescue!

Taas kerran aloitin maanantaiaamuni ajatuksia selkeyttävällä lenkillä. Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta tajusin olevani tällä hetkellä tietynlaisessa elämäni risteyksessä. Periaatteessa minulla on kaksi mahdollista polkua kuljettavana, joten halusin selvittää itselleni, millaista elämäni luultavasti on kahden kuukauden päästä.

Polku numero 1:

Best case scenario: Jatkan samaa rataa nykyisten töideni kanssa. Alan aktiivisesti etsiä lisää toimeksiantoja, joten töitä tulee enemmän ja tienaan enemmän rahaa. Kahden kuukauden kuluttua olen stressaantunut, ahdistunut ja masentunut siitä, etten vieläkään tee elämälläni sitä, mitä oikeasti haluan. Tiedän, että ansaitsen vähemmän kuin ansaitsin keskimääräisesti viime vuonna. Huonolla tuurilla pystyn juuri ja juuri maksamaan laskut, mutta hyvällä tuurilla rahaa jää hyvin säästöön. Vuoden kohokohta on parhaimmassa tapauksessa matka Tokioon vuoden loppupuolella. Sitten kaikki alkaa taas alusta.

Worst case scenario: Töitä ei tule, vaikka kuinka yritän hankkia niitä. Säästöni alkavat olla lopussa, joten joudun tekemään sen, mitä en missään nimessä haluaisi enää tehdä. Joudun siis menemään jollekin toiselle töihin. Minulle tämä on erityisen vaikeaa, koska olen luvannut itselleni, etten koskaan joudu olemaan enää pelkkänä työntekijänä.

Yhteenveto: En pääse edes viime vuoden tasolle parhaassakaan tapauksessa. En kehity enkä saavuta mitään erityistä. Huonoimmassa tapauksessa olen täysin tyytymätön tilanteeseeni.

 

Polku numero 2:

Best case scenario: Kahden kuukauden kuluttua ansaitsen muilla liiketoimillani sen verran, että olen voinut lopettaa käännöstyöt lopullisesti. Voi olla, että olen jopa rikastunut. Vähintäänkin teen sitä mistä nautin ja saan siitä rahaa. Uskon, että tässä vaiheessa olen ensimmäistä kertaa aidosti tyytyväinen itseeni ja elämääni, vaikka kehitettävää aina löytyykin. En enää elä lomasta lomaan, koska jatkossa pääsen matkustamaan jatkuvasti. Tokion matka on vain yksi vuoden kohokohdista ja tiedän, ettei minun tarvitse odottaa pitkään, että pääsen sinne takaisin.

Worst case scenario: Säästöni ovat loppumassa, koska en ole saanut töitä enkä ole menestynyt muiden liiketoimieni kanssa. Joudun siis menemään toiselle töihin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen seurannut unelmiani parhaani mukaan. Olen varmasti oppinut paljon, ja ainakin voin jatkaa liiketoimiani harrastuksen näkökulmasta.

Yhteenveto: Parhaimmassa tapauksessa elämäni muuttuu lopullisesti paremmaksi. Olen vihdoin tyytyväinen ja iloinen. Huonoimmassa tapauksessa päädyn samaan määränpäähän kuin ensimmäisellä polulla, mutta päädyn sinne henkisesti rikkaampana.

 

Minulla ei siis ole mitään menetettävää valitsemalla sen polun, jonka oikeasti haluan valita. Jos olet joskus itse samassa tilanteessa, mieti oletettavat lopputulokset. Mieti parhaat ja huonoimmat mahdolliset päätökset kyseisille poluille. Näin sinulle voi selvitä mitä haluat, jolloin minkään ei pitäisi enää pidätellä sinua. Olen ollut pari kuukautta lähes työttömänä. En häpeile myöntää sitä. Töitä on parhaimmillaan tullut alle 10% viime vuoden vastaavista tuloista. Mutta siitä huolimatta en ole epätoivoinen. Tiedän, ettei muutos ole yleensä helppoa, mutta tiedän myös sen, että tämä muutos tulee olemaan yksi parhaista asioista koko elämässäni. Inspiroivaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Don’t fight it. Just go with the flow.