Rikkaus

Elämän risteyksessä

Aamulenkki to the rescue!

Taas kerran aloitin maanantaiaamuni ajatuksia selkeyttävällä lenkillä. Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta tajusin olevani tällä hetkellä tietynlaisessa elämäni risteyksessä. Periaatteessa minulla on kaksi mahdollista polkua kuljettavana, joten halusin selvittää itselleni, millaista elämäni luultavasti on kahden kuukauden päästä.

Polku numero 1:

Best case scenario: Jatkan samaa rataa nykyisten töideni kanssa. Alan aktiivisesti etsiä lisää toimeksiantoja, joten töitä tulee enemmän ja tienaan enemmän rahaa. Kahden kuukauden kuluttua olen stressaantunut, ahdistunut ja masentunut siitä, etten vieläkään tee elämälläni sitä, mitä oikeasti haluan. Tiedän, että ansaitsen vähemmän kuin ansaitsin keskimääräisesti viime vuonna. Huonolla tuurilla pystyn juuri ja juuri maksamaan laskut, mutta hyvällä tuurilla rahaa jää hyvin säästöön. Vuoden kohokohta on parhaimmassa tapauksessa matka Tokioon vuoden loppupuolella. Sitten kaikki alkaa taas alusta.

Worst case scenario: Töitä ei tule, vaikka kuinka yritän hankkia niitä. Säästöni alkavat olla lopussa, joten joudun tekemään sen, mitä en missään nimessä haluaisi enää tehdä. Joudun siis menemään jollekin toiselle töihin. Minulle tämä on erityisen vaikeaa, koska olen luvannut itselleni, etten koskaan joudu olemaan enää pelkkänä työntekijänä.

Yhteenveto: En pääse edes viime vuoden tasolle parhaassakaan tapauksessa. En kehity enkä saavuta mitään erityistä. Huonoimmassa tapauksessa olen täysin tyytymätön tilanteeseeni.

 

Polku numero 2:

Best case scenario: Kahden kuukauden kuluttua ansaitsen muilla liiketoimillani sen verran, että olen voinut lopettaa käännöstyöt lopullisesti. Voi olla, että olen jopa rikastunut. Vähintäänkin teen sitä mistä nautin ja saan siitä rahaa. Uskon, että tässä vaiheessa olen ensimmäistä kertaa aidosti tyytyväinen itseeni ja elämääni, vaikka kehitettävää aina löytyykin. En enää elä lomasta lomaan, koska jatkossa pääsen matkustamaan jatkuvasti. Tokion matka on vain yksi vuoden kohokohdista ja tiedän, ettei minun tarvitse odottaa pitkään, että pääsen sinne takaisin.

Worst case scenario: Säästöni ovat loppumassa, koska en ole saanut töitä enkä ole menestynyt muiden liiketoimieni kanssa. Joudun siis menemään toiselle töihin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen seurannut unelmiani parhaani mukaan. Olen varmasti oppinut paljon, ja ainakin voin jatkaa liiketoimiani harrastuksen näkökulmasta.

Yhteenveto: Parhaimmassa tapauksessa elämäni muuttuu lopullisesti paremmaksi. Olen vihdoin tyytyväinen ja iloinen. Huonoimmassa tapauksessa päädyn samaan määränpäähän kuin ensimmäisellä polulla, mutta päädyn sinne henkisesti rikkaampana.

 

Minulla ei siis ole mitään menetettävää valitsemalla sen polun, jonka oikeasti haluan valita. Jos olet joskus itse samassa tilanteessa, mieti oletettavat lopputulokset. Mieti parhaat ja huonoimmat mahdolliset päätökset kyseisille poluille. Näin sinulle voi selvitä mitä haluat, jolloin minkään ei pitäisi enää pidätellä sinua. Olen ollut pari kuukautta lähes työttömänä. En häpeile myöntää sitä. Töitä on parhaimmillaan tullut alle 10% viime vuoden vastaavista tuloista. Mutta siitä huolimatta en ole epätoivoinen. Tiedän, ettei muutos ole yleensä helppoa, mutta tiedän myös sen, että tämä muutos tulee olemaan yksi parhaista asioista koko elämässäni. Inspiroivaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Don’t fight it. Just go with the flow. 

Mainokset

Tokio osa 3: Odaiba

Odaiban Diver City -kauppakeskuksen Gundam-robotti

Odaiban Diver City -kauppakeskuksen Gundam-robotti

Nyt on taas aika jatkaa Tokiosta kertovia postauksiani :). Omiksi suosikeikseni nousivat 3 kaupunginosaa, joille olen omistanut omat postauksensa.

1. Shinjuku

2. Shibuya

3. Odaiba

Tokion poukamassa sijaitsevalle Odaiban futuristiselle tekosaarelle on kaikkein helpointa kulkea monoraililla. Monorail on yhdellä ”raiteella” kulkeva juna, jonka suuret ikkunat antavat hienon näkymän ohitettaviin kaupunginosiin. Matkalla näkee myös Tokyo Skytreen, Tokyo Towerin ja Rainbow Bridgen. Yritä jo junan laiturilla valita kohta, johon ensimmäinen vaunu pysähtyy. Junan etuosassa ei ole kuljettajaa, joten suuret ikkunat tarjoavat kaikkein parhaan näköalan.

Tokion Vapaudenpatsas, Rainbow Bridge ja Tokyo Tower

Tokion Vapaudenpatsas, Rainbow Bridge ja Tokyo Tower

Odaiba on suosittu treffipaikka tokiolaisten keskuudessa. Alueella on myös suuria kauppakeskuksia, puistoja ja mm. tiedemuseo Miraikan (Japanin Heureka). Tuntui kuin olisin tullut toiselle lomalle loman sisällä (Inception much?), koska ilma oli täällä selvästi lämpimämpi ja kadulla soi rento karibialainen musiikki. Ymmärrän täysin minkä takia tänne paetaan kaupungin vilskettä. Koko alueen fiilis on rennompi ja avarampi, joten voisin kuvitella käyväni täällä useasti, jos asuisin Tokiossa. Odaiban pisteet nousevat myös siitä, että alueella puhuttiin yleisesti ottaen parempaa englantia kuin muualla Tokiossa ja alueella oli helppo suunnistaa, toisin kuin muualla. Jos lähdet shoppailemaan Odaibaan, varaa siihen koko päivä, koska alueella on ainakin viisi suurta ostoskeskusta. Ensimmäisellä kerralla vietimme alueella yhdeksän tuntia ja toisella kerralla puoli päivää, jolloin emme edes shoppailleet. En ostellut hirveästi matkani aikana, mutta löysin suurimman osan ostoksistani juuri näistä kauppakeskuksista. Aqua City-kauppakeskuksesta mukaani tarttui mm. G-Shockin kello ja Iron Man-ranneke. Diver City-kauppakeskuksesta löysin jo kauan etsimäni erikoiset Kit Kat-patukat. Japanissa Kit Kat-patukoiden erikoismaut vaihtelevat kausittain. Nyt löysin itselleni juustokakku-mansikka ja wasabi maut.

G-Shock

G-Shock

Iron Man-ranneke

Iron Man-ranneke

Wasabi

Wasabi

Cheesecake-strawberry

Cheesecake-strawberry

Shoppailun lisäksi alueella on paljon muutakin. Suuri maailmanpyörä näytti kokeilemisen arvoiselta, mutta valitettavasti emme ehtineet käydä siinä tällä kertaa. Gundam-robotti on myös melko hieno nähtävyys ainakin sarjan faneille. Tieteestä kiinnostuneille löytyy Miraikan-tiedekeskus, joka muistuttaa Suomen Heurekaa. Meistä kuitenkin tuntui, että näyttelyt oli suunnattu enemmän lapsille, joten emme innostuneet niistä niin kauheasti. Suuressa aulassa oli hieno, jättimäinen Maapallo, joka koostui lukuisista näytöistä. Maapallo pyöri ja sen pinnalla liikkui pilviä. Toinen mielenkiintoinen asia oli esittely avaruusaseman elinolosuhteista. En kuitenkaan suosittelisi Miraikania kavereilleni, vaikka se on varmasti joidenkin mieleen.

Astronauttien aikataulu avaruudessa

Astronauttien aikataulu avaruudessa

Miraikanin Maapallo

Miraikanin Maapallo

Suosittelen käymään Fuji-TV:n ”näköalapallossa”, josta on upean näkymät ympäri Odaibaa. Kannattaa pyrkiä menemään juuri ennen auringonlaskua, koska silloin pääsee myös nauttimaan upeista Tokion valoista. Valitettavasti ajoitimme oman käyntimme noin puoli tuntia pieleen, joten emme jaksaneet jäädä odottamaan auringon lopullista katoamista taivaanrannasta. Ensi kerralla sitten :). Fuji-TV:n rakennuksessa pääsee myös tutustumaan ohjelmien tekoon ja alueella oli supersuositulle One Piece-animelle omistettu kauppa.

Fuji TV:n näköalapallo

Fuji TV:n näköalapallo

Näköala Fuji TV:n rakennuksesta

Näköala Fuji TV:n rakennuksesta

Auringonlasku samasta paikasta

Auringonlasku samasta paikasta

Näiden lisäksi suosittelen ehdottomasti käymään Decks-ostoskeskuksen Madame Tussauds-vahakabinetissa. En ollut aiemmin käynyt tällaisessa, joten kokemus oli todella hauska. Jotkut hahmot näyttivät niin eläviltä, että odotin niiden räpyttävän silmiään hetkenä minä hyvänsä. Vahakabinettiin oli järjestetty myös hyviä kuvauspaikkoja, jossa sai joko ottaa kuvat itse tai pyytää henkilökuntaa ottamaan kuvan.

Real?

Real?

Pitihän se ottaa kuva propsien kanssa :)

Pitihän se ottaa kuva propsien kanssa :)

Odaiba on pääpiirteissään futuristisia rakennuksia, valtavia kauppakeskuksia, rentoa meininkiä, avaria tiloja, nähtävyyksiä ja huvituksia. Jos vietät Tokiossa edes pari päivää, kannattaa käydä kokemassa Odaiba henkilökohtaisesti. Odaibasta, niin kuin kaikesta Tokiossa, voisi kertoa niin paljon enemmänkin, mutta postaukset venyisivät aivan liian pitkiksi. Jossain vaiheessa kirjoitan pidemmät ja tarkemmat kuvaukset e-kirjan muodossa, mutta tämä saa riittää blogin osalta :).

Business Class travel

Business-luokan lippu

Business-luokan lippu

Ensinnäkin pahoittelen kuvan huonoa muokkaustyyliä, mutta parempaan en nyt pystynyt :).

Viime Tokio-postauksesta on pitkä aika enkä ole vielä kertonut kaikkea kerrottavaa siitä upeasta kaupungista, mutta halusin hieman hypätä eteenpäin ja kirjoittaa paluumatkastamme. Kuvasta ja otsikosta voi päätellä sen, että matka taittui business-luokassa.

HUOM: Tämänkään postauksen tarkoituksena ei ole leveily. Haluan vain kertoa miltä tämä tuntui tavalliseen tottuneen matkustajan näkökulmasta.

Matkustimme Tokioon economy-luokassa, mutta perille saavuttuamme sain Finnairilta viestin (niin kuin moni muukin sillä lennolla), että voisin korottaa paluumatkan businekseen 500 eurolla per nenä. Joidenkin mielestä tuo on kova hinta ja toisten mielestä se voi olla vähän. Päätin kuitenkin, että  otan liput, koska olihan sentään kyseessä unelmieni matka. En voi väittää, että katuisin tätä päätöstä, mutta se kyllä aiheutti jotain peruuttamatonta… En enää ikinä halua matkustaa economy-luokassa pitkiä lentoja. En ikinä.

Monesti tulee mietittyä ainoastaan jonkin asian hintaa verrattuna ”vastaavaan”, muttei tule ajatelleeksi sitä mitä korkeammalla hinnalla voi saada. Yksinkertaisesti ajateltuna business-luokka maksaa helposti kolme kertaa enemmän kuin economy ja sama matkahan siellä taitetaan. Tuon perusteella kannattaisi ehdottomasti maksaa vähemmän economysta. Kannattaa kuitenkin huomioida busineksen edut. Varsinaiselle liikematkaajalle business-luokka tarjoaa sellaistakin mitä tavallinen matkustaja ei välttämättä tarvitse, mutta en perehdy niihin puoliin.

Mitä business-luokasta hyötyy? Kaverimme ei halunnut korottaa omaa lippuaan, koska ”en halua maksaa parista lisäsentistä”. Se on täysin ymmärrettävää, mutta mainitsin tämän, koska se on valitettavan usean mielipide, vaikka he eivät ajattele asiaa tarkemmin. Lipun korotuksella sai lyhyesti sanoen seuraavaa:

– Nopeampi turvatarkastus ja koneeseen pääsy/poistuminen

– Laukut saapuivat nopeammin

– Pääsy Qantasin loungeen (Naritan kentällä)

– Enemmän matkatavaraa mukaan

– Aivan eritasoista palvelua lentokoneessa

– Herkullista ruokaa ja hyviä juomia

– Järkyttävän paljon paremmat matkustustilat

– Rauhallisemman matkustamon

– Siistimmän lentokonevessan

Economy-luokassa matkustettuani selkäni oli suorastaan kamalassa kunnossa. Ensimmäiset neljä lomapäivää menivät inhottavissa kivuissa ja huimauksessa, koska matkan aikana tulleet selkäjumit eivät suostuneet hellittämään. Voin rehellisesti sanoa, että osittain tuhlasin ensimmäiset lomapäivät juuri tämän takia. Sellainen voi käydä kalliiksi, kun huomioi niiden neljän päivän hinnan. Olimme kaikenlisäksi maksaneet ekstraa exit-paikoista lisäjalkatilan vuoksi, mutta se ei auttanut asiaa. Lisäksi näiltä paikoilta oli suorastaan ihastuttava näköala vessaan, joka oli kamalassa kunnossa jo lennon puolivälissä (ovi vähän väliä auki). En halunnut enää sitä samaa oloa lennon jälkeen, joten paremmat istuimet olivat ehdottoman tärkeät.

Qantas-lounge Narita

Qantas-lounge Narita

Business-luokassa matkustaminen on yksinkertaisesti rauhallisempaa. Suurin osa lentomatkustamisen kiireestä ja hälinästä katosi. Lentokentällä saimme vapaapääsyn Qantasin loungeen (ainoa One Worldin lounge Naritan kentällä), joka oli rauhallinen, avara ja siisti. Siellä oli mukava rentoutua syöden ja juoden ilmaisesta seisovasta pöydästä. Monet eivät halua puhua niinkään ”noloista” asioista kuin vessoista, mutta itse stressaan sitä, jos vessaa ei ole käytössä tai ne ovat kauheassa kunnossa. Vaikken edes käyttäisi sitä, haluan että saatavilla on puhdas WC, jos sitä tarvitsee :P. Loungen vessat olivat varmaankin puhtaimmat koskaan näkemäni yleiset WC-tilat. Vessakopin oven avattuani pöntön kansi nousi automaattisesti. Olin ollut Japanissa jo kaksi viikkoa, mutta tuo oli ensimmäinen kerta, kun näin sellaista. Olihan se upea ja hauska pikkujuttu :).

Lähdettyämme loungen turvasatamasta kävimme parissa kaupassa ja suuntasimme lähtöportille. Tietysti pääsimme ensimmäisten joukossa sisään ilman turhaa tungeksimista ja vielä omasta sisäänkäynnistä koneen etuosasta (muut menivät keskiosasta). Päästyämme matkustamoon meidät otettiin lämpimästi vastaan. Huomasin heti, että tämä oli aivan erilaista kuin se mihin olin tottunut. Sillä aikaa, kun muut tungeksivat paikoilleen lentokoneen takaosassa, me siemailimme kuohuviiniä ja appelsiinimehua oikeista laseista. Sillä puolella oli niin rauhallista. Lähtövalmistelut tehtiin niin huomaamatta, että tuli yllätyksenä, että olimme valmiita nousuun.

Alkujuomat

Alkujuomat

Kuten jo mainitsin, palvelu oli aivan eri tasoa kuin economyssa. Sitä saa mistä maksaa. Lentohenkilökuntaa oli aina saatavilla ja he olivat todella ystävällisiä. Koko matkan ajan meille tarjoiltiin erilaisia herkullisia ruokia ja välipaloja. Jatkuvasti kysyttiin halutaanko lisää juomista yms. Kun avovaimoni kävi hetkeksi nukkumaan, lentoemäntä tuli heti paikalle viltin kanssa. Hän viittoili minulle, että haluanko laittaa viltin itse vai laittaako hän. Huomaavaista palvelua. Sillä aikaa, kun T nukkui ja itse katsoi elokuvaa, ajattelin että olisi mukavaa saada hieman naposteltavaa. Kysäisinkin aivan mielettömän ystävälliseltä stuertiltamme, että mitä heiltä löytyy. Pian hän palasi kertoen kaikki mahdollisuudet. Päätin ottaa hieman sipsejä, pieniä voileipiä ja Fazerin Sinistä. Pääasiassa T:tä palveli vasenta käytävää pitkin kulkeva suomalainen stuertti ja minua palveli oikeaa käytävää pitkin kulkeva japanilainen lentoemäntä. Molemmat olivat erittäin mukavia ja erityisesti stuertillamme oli huumorintaju kohdallaan. Kun olin syönyt suklaat ja jättänyt käärepaperit käsinojalle, stuertti tuli huomaamattomasti nappaamaan roskat pois ja laittoi seuraavan satsin tilalle. Söin ne ja sitten tuli taas seuraava annos. Ja seuraava. Ja seuraava. Jossain vaiheessa naureskelin, etten tarvitse enää enempää, mutta silti hän toi veikeä ilme kasvoillaan vielä ainakin yhden annoksen. Kaikki muut matkustajat näyttivät liikemiehiltä ja kokeneilta matkustajilta, joten erotuimme T:n kanssa selvästi joukosta. Sanoin ihan suoraan stuertillemme, että olemme tosi innoissamme ensimmäisestä kerrasta business-luokassa ja matkan päätyttyä oli hienoa, kun hän sanoi, että olimme edustaneet suomalaisia erinomaisesti kyseisellä lennolla.

Business-luokan istuin

Business-luokan istuin

Business-luokan istuimet

Business-luokan istuimet

Yllä näette millaiset istuimet tässä matkustusluokassa on. Tilaa on rutkasti enemmän joka ikisessä suunnassa ja istuimen saa laskettua erilaisiin asentoihin – jopa täysin makuuasentoon. Istuimissa on myös hierontatoiminto :). Edessä olevien istuinten ”selkänojissa” on oma näyttö mm. leffojen katselua varten (economystakin löytyy omat näytöt), mutta selkänojaa laskettaessa ainoastaan istuin liikkuu. Siispä edessä olevan ja oman istuimen väliin jää ”puoliseinä”, joka ei liiku mihinkään. Näillä matkustaminen on jotain aivan erilaista kuin tavallisilla economy-paikoilla ja kyseessä on siis muutakin kuin ”pari lisäsenttiä”. Tässä ei olisi mitään ongelmaa nukkua vaikka koko lentoa. Itsehän en meinaa millään saada unta tavallisilla paikoilla. Siispä varsinainen loma voi alkaa määränpäässä paljon virkeämpänä, kun on saanut kunnon yöunet hyvillä istuimilla.

Uskon, että business-matkustamossa on parempi äänieristys sillä siellä pystyi keskustelemaan ihan tavalliseen ääneen ilman järkyttävää lentokoneen hurinaa. Myös aiemmin mainittu lentokoneen vessa teki minuun vaikutuksen. Yleensä välttelen viimeiseen asti, etten joudu käyttämään koneen vessaa, mutta tässä matkustusluokassa sinne ei häirinnyt mennä. Vessa oli isompi, siistimpi ja valoisampi oman IKKUNAN ansiosta :D! Se oli mielestäni ihmeellistä, että vessassa oli ikkuna.

Laitan tähän alle kuvia matkan aikana tarjoilluista ruoista ja juomista. Heti matkan alussa jokainen sai oman ruokalistan, josta valittiin ruoat, ja viinilistat joista sai katsoa sopivat ruokajuomat (juomia siis sai valita mielensä mukaan koko matkan ajan). Minua palvellut lentoemäntä tuli yhden ruoan kohdalla todella pahoillaan luokseni ja pyyteli kovasti anteeksi. Hän sanoi, että länsimaalainen vaihtoehto (leipää) oli loppu, joten jäljellä oli enää japanilainen valinta. Rauhoittelin häntä, ettei se haittaa, koska olin muutenkin valitsemassa japanilaisen vaihtoehdon. Leipää ehtii syömään Suomessakin, joten halusin nauttia viimeisistä japanilaisista makunautinnoista. Tässä kuitenkin huomasi sen, että heillä on kova tarve miellyttää asiakkaita. Economyssa (jos valinnanvaraa edes olisi) eteen olisi tyrkätty sitä mitä on jäljellä eikä mitään pahoitteluja olisi varmastikaan kuulunut.

Ruokalistat

Ruokalistat

Ruokaa

Ruokaa

Juomaa

Juomaa

Kaikenkaikkiaan business-luokka tarjoaa aivan erilaisen matkustustavan kuin mihin suurin osa on tottunut. Matkan jälkeen ei ole nuutunut ja väsynyt olo vaan lomansa voi aloittaa virkeänä ja energisenä. Mielestäni jo se on korotetun hinnan arvoista. Matkustamisen inhottavin osuus on ollut lentokoneessa istuminen ja se on aiheuttanut eniten stressiä, koska tiedän, että molempiin suuntiin täytyy tuntea sitä epämukavuutta monta tuntia. Nyt olen keksinyt tavan tehdä loman ainoasta inhottavasta osasta sellaisen, että jopa odotan sitä vaihetta innolla. Aika kului kuin siivillä ja lennon pituus ei haitannut missään vaiheessa, koska tuntui siltä kuin olisimme matkustaneet samaan aikaan olohuoneessa ja hyvässä ravintolassa :). Olen jatkossa valmis maksamaan tästä korkeamman hinnan kuin economy-luokan ”rääkkäyksestä”. Minun on vain saatava elämäni siihen suuntaan, että tähän on varaa tulevaisuudessa. Ymmärrän, että monien mielestä tämä on liian kova hinta, mutta suosittelen koittamaan tätäkin vaihtoehtoa, jos se on joskus mahdollista (huom! Euroopan sisäisillä lennoilla business-luokka on kuulemani mukaan aivan toista tasoa eli selvästi huonompi).

2013 – Muutoksen vuosi

Pahoittelen yli kuukauden kestänyttä taukoa postauksissa, mutta viime aikoina olen keskittynyt vain lepäilyyn ja tästä vuodesta ”palautumiseen”. Ensi vuoden tavoitteenani on tehdä postauksia selvästi useammin, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Vuosi sitten elämäntilanteeni oli täysin erilainen. Jossain vaiheessa tajusin tämän vuoden loppupuolella, että vuosi 2013 oli harjoittelemista ja totuttautumista tulevaa vuotta varten. Näin vilahduksen siitä mitä oikeasti haluan elämältä ja aion tehdä kaikkeni saavuttaakseni sen vuonna 2014. Aiemmassa postauksessani puhuin elämän ”level upista” ja kirjoitan tähän nyt jotain tänä vuonna saavutettuja tavoitteitani.

1. Laihdutin yli 10 kiloa

2. Maksoin velkani KELAlle (he osaavat niin ihanasti muistaa opiskelijoita, kun on ansainnut ”liikaa”)

3. Saavutin itselleni asettamat tavoitteet kuukausiansioiden kohdalla ja myös kaksi eri tasoa vuoden lopullisten tienestien määrässä

4. Vaihdoin autoni parempaan. Tätä olin toivonut jo pitkään sillä autot ovat minulle intohimo.

5. Keräsin rahat Japania varten

6. Rahoitin olohuoneemme huonekalujen uudistamisen

7. Matkustin Japaniin

8. Matkustin ensimmäistä kertaa Business-luokassa (tästä lisää myöhemmin)

9. Aloitin uuden harrastuksen

10. Opin ampumaan ja ostin itselleni pienoiskiväärin

11. Opin juomaan olutta ja viiniä ja jopa pitämään niistä :)

Pääsin tänä vuonna tasolle 10 Life Level Up -haasteessani ja voin olla siitä erittäin ylpeä. Minulle on sanottu, että vähättelen omia saavutuksiani enkä osaa arvostaa niitä. Tämä on täysin totta, mutta olen parhaani mukaan pyrkinyt pois tästä tavasta. Kuten huomaatte, tavoitteeni olivat täysin laidasta laitaan. Jotkin asiat olivat pieniä ja toiset suuria, mutta pääasia on, että ne olivat minulle tärkeitä. Mielestäni on vaikeaa edetä elämässä, jos ei ole selviä päämääriä ja tavoitteita. Siksi suosittelisin tekemään ensi vuodelle omat tavoitteet, vaikka ne olisivat kuinka pieniä. Voin rehellisesti sanoa, että vuosi 2013 on ollut tähän mennessä elämäni paras, mutta myös yksi vaikeimmista ja rankimmista. Todella monet ovat sanoneet tätä kamalaksi ja todella vaikeaksi vuodeksi, mutta omalla kohdallani vaikeudet ovat vaatineet ainoastaan itsekehitystä ja tahdonvoimaa. Niiden avulla olen menestynyt ja päässyt siihen pisteeseen mitä asetin itselleni tavoitteeksi täksi vuodeksi. Mutta kuten sanoin, tämä vuosi oli vasta harjoittelua ja ensi vuosi tulee olemaan entistäkin hienompi ja parempi.

Kiitos kaikille tästä vuodesta. Haluaisin sanoa ”onnea tulevalle vuodelle 2014”, mutta en toivota teille onnea. Kenenkään ei kannata luottaa onneen ja tuuriin. Toivotan mieluummin vuotta 2014 jolloin sinulla on tahdonvoimaa ja kunnianhimoa saavuttaa sellainen elämä, jonka haluat. Vain sinä voit saavuttaa sen, joten älä valita siitä, ettei elämäsi ole kohdallaan, vaan suuntaa energiasi asioiden muuttamiseen.

”If you aren’t moving forward, you are moving backwards.”

Hilton Executive Lounge - Tokyo, Japan

Hilton Executive Lounge – Tokyo, Japan

Tokyo – A dream come true

IMG_1638

22.10.2013 toteutin unelman, joka minulla on ollut jo yli 12 vuotta. Lähdin 24-vuotis syntymäpäivänäni Tokioon 16 päiväksi avovaimoni T:n ja parhaan kaverini O:n kanssa. Koska tämä on aina ollut ykkösmatkakohteeni, olin lukenut kasoittain matkaoppaita ja nettisivuja aiheesta, mutta mikään ei voinut valmistaa minua siihen kuinka upea maa Japani on. Aina matkan jälkeen sanotaan, ettei matkakohdetta voi kuvailla vaan se pitää kokea itse. Tokion kohdalla tämä on niin totta.

Voisin kutsua itseäni Japani-intoilijaksi, joten tunnen maan ja sen kulttuurin melko hyvin, mutta monet asiat yllättivät  minut täysin. Japanilaiset ovat paljon ”tavallisempia” kuin oletin. Älkää käsittäkö tätä väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että näin vähemmän sekopäisiä juttuja kuin olin kuvitellut, vaikka niitäkin näkyi aika paljon. Tiesin, että japanilaiset ovat ystävällisiä, mutta en osannut kuvitellakaan, että noin ystävällisiä. Erityisesti Stockmannin kaltaisissa tavarataloissa asioidessa sai huomata mitä todellinen asiakaspalvelu on. Jatkuvaa kumartelua, tervetulotoivotuksia ja hymyjä. Suomessa parhaatkin asiakaspalvelijat ovat vain varjoja siitä miten japanilaiset hoitavat hommat.

Ruoka. Yksi suurin intohimoni matkustettaessa. Jostain syystä todella monet luulevat, että japanilainen ruoka on pelkkää ”raakaa kalaa” eli sushia. Loppujen lopuksi söin matkan aikana varmaankin viisi kertaa sushia, joten voin omasta kokemuksesta sanoa, että japanilainen ruoka on hyvin laaja käsite. Olin syönyt monenlaisia paikallisia ruokia ennen matkaa, mutta rakastuin selkeästi eniten tempuraan. Tempura voi olla esimerkiksi vihanneksia ja katkarapuja, jotka on pyöritelty tempura-taikinassa ja uppopaistettu.

Koin upeita asioita, jotka liittyivät japanilaiseen ruokaan, kulttuuriin ja ihmisiin, mutta sen lisäksi pääsin kokemaan eritasoista luksusta kuin mihin olen tähän mennessä tottunut. Erityisesti nämä asiat olivat erittäin tärkeitä itsekehitykseni kannalta, koska matkan aikana silmäni aukesivat monille ajatuksille, kokemuksille ja asenteille. Tämä postaus oli pelkkä aloitus monen matkapostauksen sarjalle. Jaottelen postaukset erityisesti kaupunginosien mukaan ja uskon laittavani erillisen postaukset ainakin ruoasta, hotellistamme ja matkanteosta.

Pysykää siis kuulolla :).

IMG_2518TOKYO SKYTREE