elämä

Conquering the fear of the unknown

Mikä pelottaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu? Tuntemattomuuden kohtaaminen. Aikojen alusta asti ihmiskunta on pelännyt epävarmoja asioita. Luolamiehet pelkäsivät tulta takuuvarmasti, mutta se oli yksi osatekijä ihmisten kehittymisessä.

Mikä on yksi tavoitelluimmista asioista elämässä, mikä voi olla myös yksi suurimmista riippakivistä? Ei, en puhu lapsista tai avioliitosta ;). Puhun turvallisuuden tunteesta. Tietty turvallisuus on lähes välttämättömyys elämälle, mutta elämäsi on turvallista niin kauan, kun et asu sota-alueella tai slummissa, jossa tappaminen on arkipäivää. Suurin osa varsinkin ”kehittyneestä” maailmasta elää turvallisesti. Enempää turvaa ei välttämättä tarvita, vaikka sitä tavoitellaankin kynsin ja hampain. Turvallisuus voi nimittäin tehdä elämästä tasapaksua ja merkityksetöntä.

Lukemattomat onnettomat pariskunnat pysyvät yhdessä vain ja ainoastaan sen takia, että on turvallisempaa (turvallisuus on  myös helppoutta) pysyä yhdessä kuin erota. Loppupeleissä onnettomana eläminen ei paina vaakakupissa yhtä paljon kuin turvallisuus. Kuinka moni on opiskellut opintonsa loppuun samasta syystä? Kuinka moni on pysynyt työpaikassaan samasta syystä? Kuinka moni on jättänyt matkustamatta samasta syystä? SUURIN OSA! Suurin osa maailman väestöstä toimii näin. Onnellisuus jää taka-alalle, jos turvallisuus on ”taattavissa”. Mutta, kun sitä ei voi koskaan taata. Ihmiset saavat jatkuvasti enemmän potkuja ja maailma täyttyy yhä useammista uhkakuvista. Pari vuotta sitten kaverini sanoi, että puolustusvoimista ei periaatteessa voi saada potkuja. Siinä vaiheessa hän oli hakeutumassa kyseiselle alalle ja nyt hän on päässyt tavoitteeseensa. Kuitenkin olen nähnyt uutisista kuinka puolustusvoimissa leikataan henkilökunnasta koituvia kustannuksia aivan samalla tavalla kuin muuallakin. Toinen käsitys: Suomi on turvallinen maa elää. Eikö silti täälläkin koeta silloin tällöin kamalia pommi-iskuja ja kouluampumisia, vaikka maamme on niin turvallinen. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että koskaan ei voi tietää, mikä on turvallista ja mikä ei.

Tiedättekö miksi asun yhä synnyinkaupungissani? Koska en ole uskaltanut lähteä täältä. Olen vuosikausia harkinnut muuttamista Helsinkiin tai ulkomaille, mutta aina päädyn siihen, ettei siihen ole tarvetta. Miksi? Koska kaikki on niin tuttua ja turvallista. Täällä on helppo asua. En pidä Lappeenrannasta. Pidän ainoastaan läheisistäni, jotka asuvat täällä. Pidän myös kodistani, mutta koti on siellä, missä itse on. Voin sanoa, että olen kokenut elämäni merkittävimpiä ja hienoimpia kokemuksia poistuessani mukavuusalueeltani.

Life begins at the end of your comfort zone.” – Neale Donald Walsch

Yllä olevan lainauksen mukaan elämä alkaa siellä, missä mukavuusalue päättyy. Silloinhan tuntee parhaiten olevansa elossa!

 

Eräs minulle läheinen ihminen on jo vuosia miettinyt merkittävää asiaa urallaan. Yksinkertaisuudessaan hän on pyrkinyt siihen, että hän pääsee pois nykyisestä työpaikastaan. Hän haluaa sitä kovasti, mutta kaikista yrityksistä huolimatta hän ei ole vielä onnistunut. Keksin yllättäen, mistä tämä voisi johtua. Siispä soitin hänelle ja kysyin: Tiedätkö mitä haluat tehdä elämälläsi, kun saavutat tavoitteesi? Hän ei tiennyt. Kehotin häntä selvittämään itselleen, mitä hän haluaa uramuutoksen jälkeiseltä elämältään:

  • Mistä arkipäiväsi muodostuu?
  • Mihin aikaan heräät ja milloin menet nukkumaan?
  • Teetkö jotain työtä? Millaista? Kuinka monta tuntia päivässä?
  • Matkustatko? Minne matkustat ja milloin?
  • Mitä ostat?
  • Mitä harrastat?

Lista jatkuu ja jatkuu niin kauan kunnes tulevaisuuden elämästä on muodostunut tarkka kuva. Miksi tämä tarkka kuva on niin merkittävä? Se on merkittävä jo pelkkien tavoitteiden asettamisen kannalta, mutta sillä on syvempi merkitys. Se poistaa pelon tuntemattomasta. Vaikka kuinka haluaisit tiettyä muutosta elämässäsi, sitä on hankala saavuttaa, jos et ole oikeasti valmis siihen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, joten tuntemattomasta pitää tehdä jotain tunnistettavaa. Niin kauan kuin tuleva elämäsi on epäselvää, alitajuntasi toimii tavoitteitasi vastaan. Alitajuntasi voi toimia niin huomaamattomasti, ettet usko sillä olevan merkitystä. Alitajunnan aiheuttama pikkuriikkinen epävarmuus ja pelko voivat estää etenemisesi. Tee siis tavoitteistasi ja elämästäsi selvää. Siinä vaiheessa kaikki alkaa loksahtaa paikoilleen.

Annoin tämän vinkin toiselle, mutta tajusin samalla, että haluan antaa tämän vinkin toisellekin läheiselleni, koska hänen tilanteensa on samankaltainen. Hetken kuluttua tajusin, että olen itse täysin samassa tilanteessa, vaikka ulkokuori onkin eri.

Kysy nyt itseltäsi, oletko sinäkin samassa tilanteessa?

Let go of your fears of the future. Make your future what you want it to be, not what you think it will be.

Elämän risteyksessä

Aamulenkki to the rescue!

Taas kerran aloitin maanantaiaamuni ajatuksia selkeyttävällä lenkillä. Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta tajusin olevani tällä hetkellä tietynlaisessa elämäni risteyksessä. Periaatteessa minulla on kaksi mahdollista polkua kuljettavana, joten halusin selvittää itselleni, millaista elämäni luultavasti on kahden kuukauden päästä.

Polku numero 1:

Best case scenario: Jatkan samaa rataa nykyisten töideni kanssa. Alan aktiivisesti etsiä lisää toimeksiantoja, joten töitä tulee enemmän ja tienaan enemmän rahaa. Kahden kuukauden kuluttua olen stressaantunut, ahdistunut ja masentunut siitä, etten vieläkään tee elämälläni sitä, mitä oikeasti haluan. Tiedän, että ansaitsen vähemmän kuin ansaitsin keskimääräisesti viime vuonna. Huonolla tuurilla pystyn juuri ja juuri maksamaan laskut, mutta hyvällä tuurilla rahaa jää hyvin säästöön. Vuoden kohokohta on parhaimmassa tapauksessa matka Tokioon vuoden loppupuolella. Sitten kaikki alkaa taas alusta.

Worst case scenario: Töitä ei tule, vaikka kuinka yritän hankkia niitä. Säästöni alkavat olla lopussa, joten joudun tekemään sen, mitä en missään nimessä haluaisi enää tehdä. Joudun siis menemään jollekin toiselle töihin. Minulle tämä on erityisen vaikeaa, koska olen luvannut itselleni, etten koskaan joudu olemaan enää pelkkänä työntekijänä.

Yhteenveto: En pääse edes viime vuoden tasolle parhaassakaan tapauksessa. En kehity enkä saavuta mitään erityistä. Huonoimmassa tapauksessa olen täysin tyytymätön tilanteeseeni.

 

Polku numero 2:

Best case scenario: Kahden kuukauden kuluttua ansaitsen muilla liiketoimillani sen verran, että olen voinut lopettaa käännöstyöt lopullisesti. Voi olla, että olen jopa rikastunut. Vähintäänkin teen sitä mistä nautin ja saan siitä rahaa. Uskon, että tässä vaiheessa olen ensimmäistä kertaa aidosti tyytyväinen itseeni ja elämääni, vaikka kehitettävää aina löytyykin. En enää elä lomasta lomaan, koska jatkossa pääsen matkustamaan jatkuvasti. Tokion matka on vain yksi vuoden kohokohdista ja tiedän, ettei minun tarvitse odottaa pitkään, että pääsen sinne takaisin.

Worst case scenario: Säästöni ovat loppumassa, koska en ole saanut töitä enkä ole menestynyt muiden liiketoimieni kanssa. Joudun siis menemään toiselle töihin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen seurannut unelmiani parhaani mukaan. Olen varmasti oppinut paljon, ja ainakin voin jatkaa liiketoimiani harrastuksen näkökulmasta.

Yhteenveto: Parhaimmassa tapauksessa elämäni muuttuu lopullisesti paremmaksi. Olen vihdoin tyytyväinen ja iloinen. Huonoimmassa tapauksessa päädyn samaan määränpäähän kuin ensimmäisellä polulla, mutta päädyn sinne henkisesti rikkaampana.

 

Minulla ei siis ole mitään menetettävää valitsemalla sen polun, jonka oikeasti haluan valita. Jos olet joskus itse samassa tilanteessa, mieti oletettavat lopputulokset. Mieti parhaat ja huonoimmat mahdolliset päätökset kyseisille poluille. Näin sinulle voi selvitä mitä haluat, jolloin minkään ei pitäisi enää pidätellä sinua. Olen ollut pari kuukautta lähes työttömänä. En häpeile myöntää sitä. Töitä on parhaimmillaan tullut alle 10% viime vuoden vastaavista tuloista. Mutta siitä huolimatta en ole epätoivoinen. Tiedän, ettei muutos ole yleensä helppoa, mutta tiedän myös sen, että tämä muutos tulee olemaan yksi parhaista asioista koko elämässäni. Inspiroivaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Don’t fight it. Just go with the flow. 

When it rains, it pours….?

Varoitan, että tämä postaus sisältää mietteitä ja ”neuvoja”, jotka voivat helposti kuulostaa samoilta tyhjiltä sanoilta, joita niin moni elämäntapavalmentaja jaksaa jankata. Niissä piilee kuitenkin totuus.

Jotkut uskovat, että kun jokin elämän osa-alue luistaa hyvin, toinen osa-alue alkaa tökkiä. Toiset uskovat, että positiivisuus tuo positiivisuutta ja negatiivisuus puolestaan negatiivisuutta. Sen takia usein tuntuu siltä, että kaikki menee pieleen samaan aikaan.

Olen samaa mieltä eräässä asiassa. Uskon, että hyvät asiat vetävät puoleensa muita hyviä asioita. Siitä olen täysin varma. Mutta entä huonot asiat? Vetääkö negatiivisuus lisää negatiivisuutta puoleensa? Kyllä, jos annat sen tehdä niin. Jos annat negatiivisten asioiden ottaa vallan, ne lisääntyvät aivan varmasti. Itselläni kävi näin vähän aikaa sitten ja kerroinkin siitä postauksessani. Työt loppuivat kuin seinään, palkkani tippui, satutin selkäni, astianpesukone meni rikki yms. Tällaiset listat jatkuvat loputtomiin, jos annat sille mahdollisuuden. Tiedän ihmisiä, jotka toimivat juuri näin. Siksi heidän elämänsä tuntuu olevan täysin päin helvettiä. Valitettava totuus on se, että he ovat itse aiheuttaneet sen tarkoituksella tai vahingossa. He eivät vain osaa ajatella toisin, joten he ovat oman ”kohtalonsa” uhreja.

Jos koet jotain negatiivista, älä keskity siihen sen enempää. Anna sen jäädä omaan arvoonsa ja mennä ohitsesi. Keskity hyviin asioihin. Tällä tavalla, et joudu huonoon kierteeseen, vaan tästä negatiivisesta asiasta koitui vain pieni töyssy matkallasi. Koitin tätä itse päästäkseni kierteestä pois ja se toimi välittömästi. Kaikki asiat alkoivat heti mennä paremmin ja huomasin olevani taas iloinen. Ahdistus ja masennus saivat jäädä pois kyydistä. Tällaiset neuvot kuulostavat usein tyhjiltä sanoilta, mutta yleensä kaikki on kiinni yksinkertaisista asioista ja muutoksista. Toinen tärkeä huomaamani asia on se, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan yleisemmälläkin tasolla. Masennuksessa on helppo pysyä, koska se ei vaadi tippaakaan vaivannäköä. Voit kuitenkin päästä irti masennuksesta, ahdistuksesta ja turhautumisesta pelkällä asennemuutoksella. Sen ei tarvitse olla helppoa, mutta se on aivan varmasti sen arvoista.

Unelmien elämän tavoittelua

Olen alkanut pitkästä aikaa lenkkeillä aamupäivisin. Lenkille lähteminen on keino saada ajatukseni selkeämmiksi. En yleensä halua kuunnella musiikkia, koska haluan vain keskittyä omiin ajatuksiini ja yleensä siihen, miten voin päästä lähemmäksi tavoitteitani. Joskus tavoitteita kohti pyrkiminen voi olla huomaamatonta. Välillä on vaikeaa tietää onko edistynyt vai ei. Tästä syystä keksin uuden tavan ajatella tavoitteitani.

Jokainen päiväni koostuu kahdenlaisesta tekemisestä. Joko ylläpidän nykyistä elämääni tai edistän elämääni tavoitteiden suuntaan. Näin minun on helpompaa määritellä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Esimerkiksi kaupassa käyminen on ylläpitämistä. Samoin nykyisen työni tekeminen on pelkkää ylläpitämistä. Sen avulla maksetaan laskuja, mutta ei kehitytä.

Blogin pitäminen on edistämistä. Molempien blogieni avulla pääsen lähemmäksi tavoitteita, jotka olen määritellyt. Tiedän kuitenkin tarvitsevani muutakin kuin blogit, jotta pääsen aidosti etenemään. Toivon, että kirjani on yksi näistä asioista, mutten tiedä riittääkö se.

Ymmärrän, että tämä postaus saattaa olla epäselvä monelle, mutta selitin kykyjeni mukaan tämän uuden oivallukseni. Tällä tavalla on selkeämpää selvittää itselleen, mikä on oikeasti tärkeää. Toivottavasti tästä on muillekin hyötyä. Hauskaa keskiviikon jatkoa :).

Why Do We Fall

 

Kyseinen video on kiertänyt netissä jo vuoden verran, mutta voin vannoa, että tarpeeksi monet eivät ole nähneet tätä. Kaikkien pitäisi nähdä tämä. Ei väliä, vaikka olisit jo nähnyt sen. Katso se uudestaan. Tämä postaus ei tarvitse enempää tekstiä, koska kaikki tarpeellinen löytyy videosta.

Tokyo – A dream come true

IMG_1638

22.10.2013 toteutin unelman, joka minulla on ollut jo yli 12 vuotta. Lähdin 24-vuotis syntymäpäivänäni Tokioon 16 päiväksi avovaimoni T:n ja parhaan kaverini O:n kanssa. Koska tämä on aina ollut ykkösmatkakohteeni, olin lukenut kasoittain matkaoppaita ja nettisivuja aiheesta, mutta mikään ei voinut valmistaa minua siihen kuinka upea maa Japani on. Aina matkan jälkeen sanotaan, ettei matkakohdetta voi kuvailla vaan se pitää kokea itse. Tokion kohdalla tämä on niin totta.

Voisin kutsua itseäni Japani-intoilijaksi, joten tunnen maan ja sen kulttuurin melko hyvin, mutta monet asiat yllättivät  minut täysin. Japanilaiset ovat paljon ”tavallisempia” kuin oletin. Älkää käsittäkö tätä väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että näin vähemmän sekopäisiä juttuja kuin olin kuvitellut, vaikka niitäkin näkyi aika paljon. Tiesin, että japanilaiset ovat ystävällisiä, mutta en osannut kuvitellakaan, että noin ystävällisiä. Erityisesti Stockmannin kaltaisissa tavarataloissa asioidessa sai huomata mitä todellinen asiakaspalvelu on. Jatkuvaa kumartelua, tervetulotoivotuksia ja hymyjä. Suomessa parhaatkin asiakaspalvelijat ovat vain varjoja siitä miten japanilaiset hoitavat hommat.

Ruoka. Yksi suurin intohimoni matkustettaessa. Jostain syystä todella monet luulevat, että japanilainen ruoka on pelkkää ”raakaa kalaa” eli sushia. Loppujen lopuksi söin matkan aikana varmaankin viisi kertaa sushia, joten voin omasta kokemuksesta sanoa, että japanilainen ruoka on hyvin laaja käsite. Olin syönyt monenlaisia paikallisia ruokia ennen matkaa, mutta rakastuin selkeästi eniten tempuraan. Tempura voi olla esimerkiksi vihanneksia ja katkarapuja, jotka on pyöritelty tempura-taikinassa ja uppopaistettu.

Koin upeita asioita, jotka liittyivät japanilaiseen ruokaan, kulttuuriin ja ihmisiin, mutta sen lisäksi pääsin kokemaan eritasoista luksusta kuin mihin olen tähän mennessä tottunut. Erityisesti nämä asiat olivat erittäin tärkeitä itsekehitykseni kannalta, koska matkan aikana silmäni aukesivat monille ajatuksille, kokemuksille ja asenteille. Tämä postaus oli pelkkä aloitus monen matkapostauksen sarjalle. Jaottelen postaukset erityisesti kaupunginosien mukaan ja uskon laittavani erillisen postaukset ainakin ruoasta, hotellistamme ja matkanteosta.

Pysykää siis kuulolla :).

IMG_2518TOKYO SKYTREE

Suomalaisten kateus

On eräs asia, joka on häirinnyt minua erityisesti Suomessa. Nimittäin kateus. Mielestäni Espanja on hyvä vastakohta Suomelle tässä asiassa. Jos espanjalainen näkee hienon Ferrarin ajavan kadulla, hän saattaa nostaa peukalon pystyyn tai vislata autolle. Vaikka hänellä ei olisi varaa samanlaiseen, hän on iloinen, että pääsi edes näkemään sen. Itse reagoin tähän tapaan. Jos näen hienon auton kadulla, pääni kääntyy ja saatan hymyillä. Mielestäni on hienoa nähdä upea auto, koska ne kiinnostavat minua. Miksi tulisin kateelliseksi siitä, ettei minulla ole samanlaista? Sehän on minusta itsestäni kiinni onko sellaiseen autoon varaa vai ei.

Suomalaisten lähestymistapa on yleensä melko erilainen (onneksi poikkeuksiakin on). Suomalainen nyrpistää nenäänsä ja miettii ketä kuski on kusettanut saadakseen rahat sellaiseen autoon. Hän voi myös ajatella, että kyseessä on leasing-auto yms. Tiedän myös, että eräät ”neropatit” kerran tekstasivat erään auton rekisteritunnuksen, saivat selville, että sen omistaa ”rahoitusyhtiö” (auto ei siis ollut vielä kokonaan maksettu) ja sanoivat siitä auton omistajalle (kyseessä en ollut minä). Heidän mielestä oli tärkeää huomauttaa omistajaa tästä asiasta ja yrittää pudottaa hänet näiden idioottien tasolle. Miksi? Jotta he voisivat pönkittää egoaan?

Tykkään siitä, että voin avoimesti puhua tiettyjen ystävieni kanssa raha-asioista, autoista, matkoista ja omaisuudesta. Sillä ei ole väliä tienaako joku 1000e/kk vai 100 000e/kk. Asioista voi keskustella hyvässä hengessä, koska kaikki tajuavat, että tarkoitus ei ole kehuskella eikä halventaa toisia. Tarkoitus on vain puhua omasta elämästään ja ilonaiheistaan.

Olen sitä mieltä, että kateellisuus johtuu erityisesti katkeruudesta. On tärkeää ymmärtää tämä näkökulma. Kateelliset ihmiset ovat katkeria siitä, ettei heidän elämänsä ole yhtä hyvää tai parempaa kuin kateuden kohteella. Kateus voi syntyä autosta, rahasta, puolisosta, työstä tai mistä tahansa. Myös kiusaaminen johtuu katkeruudesta. Olen huomannut, että monet työpaikkakiusaajat (monesti ylempiarvoiset kiusaavat uusia työntekijöitä yms.) saattavat olla katkeria siitä, että nuoremmalla kollegalla on vielä koko elämä edessään ja mahdollisuus päästä pois kyseisestä työpaikasta (jossa kiusaaja ei enää haluaisi olla, muttei uskalla lähteä). Itse koin tätä vuosia sitten työpaikassani. Kyseinen kiusaaja oli aina ilkeä uusille työntekijöille, koska hän pelkäsi, että ylennykset menevät heille eikä hänelle (kuten aiemminkin oli käynyt hänen asennevammansa takia).

Jos siis huomaat olevasi kateellinen jollekin, mieti tarkkaan mistä se johtuu. Ehkä kannattaisi suunnata sekin energia oman tilanteen parantamiseen eikä toisen kadehtimiseen ja halveksimiseen.

Jotkut saattavat pitää minua ylimielisenä tai mahtailevana, koska puhun elämästäni melko avoimesti. En halua, että minusta saadaan väärä käsitys (en ole ylimielinen enkä mahtaileva), mutta miksi oma onnensa pitäisi piilottaa, ettei toisille tule ”paha mieli”? Menestyvien ihmisten näkeminen saa minut vain haastamaan itseäni entistä enemmän. Jos siis kerron blogissani asunnostani, autostani, pankkikorteista tai kännykästä, älä käsitä sitä väärin. Haluan vain jakaa onnellisuudentunteeni. Blogini tarkoitus on kertoa siitä millainen olen enkä halua pidätellä itseäni kenenkään muun vuoksi.

Ensi kerralla, kun näet jotain ”kadehdittavaa” kuten hienon rannekellon, auton, ihmisiä jotka pitävät hauskaa tai ihan mitä tahansa… hymyile ja jos siltä tuntuu, päätä pistää itse paremmaksi. Don’t be a whiner, instead be a winner :).

Life Level Up

Level Up

Lupasin itselleni vuodenvaihteessa, että vuosi 2013 olisi kehittymisen vuosi. Tarvitsin jonkinlaista motivaatiota ja mielellään myös keinoa pitää kirjaa kehittymisestä. Voisin sanoa yhdeksi heikkoudekseni sen, etten yleensä osaa antaa arvoa saavutuksilleni ja olen erittäin itsekriittinen. Sen takia tekee hyvää lukea ja nähdä fyysisesti, miten olen kehittynyt vuoden aikana, vaikka välillä unohtaisinkin sen.

Eräs erittäin hyvä ystäväni N suositteli minulle blogia nimeltä Nerd Fitness. Tämän blogin kirjoittaja on tehnyt elämästään varsinaisen pelin. Hänellä on erilaisia tavoitteita, jotka suorittamalla saa tietyn määrän pisteitä. Tämä idea iski välittömästi tällaiseen pelejä rakastavaan ”nörttiin”, joten ryhdyin itse samaan. Tein Excel-taulukon, joka sisältää tiettyjä sarakkeita, joiden alla on siihen liittyviä tavoitteita kuten esimerkiksi:

KEHO:

– Pudota x kg

– Saavuta x rasvaprosentti

RAHA:

– Ansaitse vuoden aikana x euromäärä

Jokaiselle tavoitteelle on annettu pistemäärä. Viisi pistettä merkitsee yhtä ”leveliä” eli tasoa. Pelien termeillä puhuen kehitän omaa ”hahmoani” ja nostan kokemustasoani. Tällä hetkellä olen tasolla 7, mutta tuleva Japanin matkani antaa jo kokonaisen tason lisää. Jokaisella on omat keinonsa motivoida itseään ja tämä on toiminut ainakin minulla. Suosittelenkin jokaista itsekehityksen aloittavaa keksimään itselleen parhaan keinon pitää kirjaa saavutuksistaan tai motivoitua, koska siitä on apua erityisesti pidemmän päälle, kun omat saavutukset alkavat unohtua.

2013 alkaa kääntyä jo päätökseensä,  mutta voin rehellisesti sanoa olevani todella tyytyväinen tähän vuoteen. Tämä vuosi on ollut omalla tavallaan harjoittelua ja totuttautumista parempaan elämään. Lupasin itselleni, että ensi vuodesta tulee tätäkin parempi ja nousen täysin uusiin korkeuksiin.

Aion pitää sen lupauksen.