eteneminen

Kun palaset loksahtavat paikoilleen

Pitkästä aikaa minulla on jotain kirjotettavaa tähänkin blogiin :)

Monet teistä tietävät, että alkuvuosi on sattunut olemaan erittäin rankka minulle erityisesti henkisellä puolella. Olen etsinyt itseäni ja miettinyt sitä, mitä haluan elämältä. Huomasin todella tärkeän asian kuukausi sitten. Mistä nimittäin tietää, että on oikeilla raiteilla elämässään? Mistä tietää, että tekee sitä, mitä kohtaan tuntee suurta intohimoa? Vaivattomuudesta.

Tajusin sen vasta vähän aikaa sitten, mutta vaivattomuus on aivan erinomainen indikaattori oikeasta suunnasta. Älkää kuitenkaan pitäkö vaivattomuutta ja helppoutta samana asiana. Laihduttaminen voi olla vaivatonta, mutta enpä usko, että se on koskaan oikeasti helppoa. Matkablogini ja oman kirjani kirjoittaminen ovat asioita, joita todella haluan tehdä. Ne tuntuvat vaivattomilta, vaikka näissä asioissa kehittyminen onkin haastavaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että löysin oman flown, joten palaset vain loksahtelevat paikoilleen.

Mietin pitkään, mitä alkaisin oikeasti tekemään elämässäni. Oli ilmiselvää, että minun pitäisi tehdä jotain, mistä pidän, mutta sellaisen asian löytäminen ei ollut helppoa. Monta kertaa matkan varrella harhauduin polulta ja aloin miettiä vaihtoehtoja, joista en oikeasti välittänyt tarpeeksi. Kun mietin, mitä haluat tehdä, muista pitäytyä siinä, mitä kohtaan olet oikeasti intohimoinen. Seuraa tämän asian aikaansaamaa intoa, koska esteet poistuvat edestäsi kuin itsestään. Sinun ei tarvitse tietää, miten pääset määränpäähäsi – kunhan tiedät, minne haluat päästä. Kaikki nimittäin järjestyy tavalla tai toisella, jos uskot siihen.

Aurinkoista torstaita kaikille lukijoilleni! Uskon nimittäin nyt, että elämäni menee juuri siihen suuntaan, mihin haluan :)

Mainokset

Fear is a choice. What will you choose?

Risteys

”Fear is not real. The only place that fear can exist is in our thoughts of the future. It is a product of our imagination, causing us to fear things that do not at present and may not ever exist. That is near insanity. Do not misunderstand me danger is very real but fear is a choice.” – Will Smith

Suomeksi:

”Pelko ei ole todellista. Pelko voi olla olemassa ainoastaan ajatuksissamme tulevaisuudesta. Se on mielikuvituksemme tuote, joka saa meidät pelkäämään asioita, jotka eivät tällä hetkellä, eivätkä ehkä koskaan, ole olemassa. Se on lähes hulluutta. Älä ymmärrä väärin, sillä vaara on todellista, mutta pelko on valinta.”

”After Earth”-elokuvan kohtauksessa Will Smithin hahmo sanoo näin pojalleen. Kyseessä on scifielokuva, mutta kyseinen pätkä sopii täydellisesti oikeaan maailmaan. Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita. Toiset pelkäävät työnsä puolesta, toiset vanhempiensa ja toiset itsensä puolesta. Monesti pelko ilmenee stressinä. Miksi siis stressata ja pelätä jotain, mitä ei ehkä koskaan tapahdu? Totuus on se, ettei mitään oikeastaan voi ennustaa täydellä varmuudella. Asiat voivat muuttua hetkessä, joten mitä järkeä on käyttää omaa energiaansa asioista huolehtimiseen ja pelkäämiseen, vaikka ne eivät välttämättä koskaan toteudu? Tajusin tämän itse vasta hiljattain. Yksi työni huonoimmista puolista on se, että kaikki on epävarmaa. Koskaan ei voi tietää kuinka paljon töitä on ensi kuussa, tulevalla viikolla tai edes seuraavana päivänä. Koska en voi tietää sitä, minun on turha huolehtia siitä. Just go with the flow. Teen siis parhaani oppiakseni elämään ilman pelkoa ja stressiä.

Jos olet joskus miettinyt uskallatko ottaa riskiä, ehkä nyt on sen aika. Typeryyksiä ei kannata tehdä, mutta monesti riskaabelit valinnat eivät ole lopullisia. Tulet aivan varmasti katumaan enemmän sitä mitä et tee, kuin sitä mitä teet. Jos olet epäileväinen päätöksesi suhteen, mieti seuraavaa:

Kuinka paljon päätöksesi voi parhaimmillaan vaikuttaa elämääsi positiivisesti asteikolla 1-10?

Kuinka paljon päätöksesi voi pahimmillaan vaikuttaa elämääsi negatiivisesti asteikolla 1-10?

Miten voit vähentää mahdollisia riskejä?

Miten voit päästä takaisin aloituspisteeseen, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaisesti?

Näiden kysymysten avulla päätöksen voi tehdä itselleen helpommaksi. Jos positiivisuus on isompi kuin negatiivisuus, valinnan pitäisi olla helppo.

Päättäväisin askelin eteenpäin

Pyrin aina siihen, että kirjoitan positiivisesti, mutta valitettavasti joudun välillä myös valittamaan asioista.

Viime viikko oli erittäin stressaava. ”When it rains, it pours” sopii tähän tilanteeseen hyvin. Jotenkin negatiiviset asiat tuntuvat aina tulevan suurin joukoin. Minulla on muutenkin ollut vaikeaa ahdistuksen, turhautumisen ja stressin takia, mutta viime viikko vei kaiken uudelle tasolle. Suurin stressinaiheuttajani on ollut se, että käännöstöideni määrä on ollut lähes olematon parin kuukauden ajan. Kun ei tule töitä, ei tule myöskään rahaa. Siitä huolimatta olen sijoittanut melko suuria summia säästöistäni tärkeisiin asioihin. Odotin, että tilanne paranee, mutta loppuviikosta sain kuulla negatiivisen asian liittyen töihini. Tästä johtuen ansioni tulevat luultavasti putoamaan reilusti. Tietysti kaiken kukkuraksi lauantaina astianpesukoneemme meni rikki… siispä lisää kuluja. Olen kuluttanut tammikuussa yhden kuukauden bruttoansioni eikä rahatilanteelle ole näkyvissä paranemista. Siispä ahdistus on kova. Tässä oli vain pääpiirteissään kaikki se mistä voin kertoa.

Ongelmani kalpenevat monien muiden rinnalla, mutta minulle kaikki tapahtuneet ovat olleet todella energiaa vieviä kokemuksia. MUTTA… sattumoisin olin juuri tuntia ennen huonoja uutisia katsonut ”Why do we fall” motivaatiovideon ja onnekseni siitä on oikeasti ollut apua. Entinen ansiotasoni oli tarpeeksi hyvä, etten uskaltanut jättää sitä taakseni, mutta ei riittävän hyvä takaamaan unelmieni elämää. Siksi olin kehityksen kannalta vaarallisimmassa ”tyytymistilassa”. Nyt kun nykyinen elämäntapani on uhattuna, olen vihdoin löytämässä motivaation tarvittaville muutoksille. Tarkoitukseni on siirtyä tekemään suunnittelemaani ”työtä” täyspäiväisesti kesään mennessä. Tämä unelmatyö on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa, mutten ole uskonut itseeni tarpeeksi toteuttaakseni sen. Siihen täytyy nyt tulla muutos.

It’s always darkest just before the dawn.