itsekehitys

Kun palaset loksahtavat paikoilleen

Pitkästä aikaa minulla on jotain kirjotettavaa tähänkin blogiin :)

Monet teistä tietävät, että alkuvuosi on sattunut olemaan erittäin rankka minulle erityisesti henkisellä puolella. Olen etsinyt itseäni ja miettinyt sitä, mitä haluan elämältä. Huomasin todella tärkeän asian kuukausi sitten. Mistä nimittäin tietää, että on oikeilla raiteilla elämässään? Mistä tietää, että tekee sitä, mitä kohtaan tuntee suurta intohimoa? Vaivattomuudesta.

Tajusin sen vasta vähän aikaa sitten, mutta vaivattomuus on aivan erinomainen indikaattori oikeasta suunnasta. Älkää kuitenkaan pitäkö vaivattomuutta ja helppoutta samana asiana. Laihduttaminen voi olla vaivatonta, mutta enpä usko, että se on koskaan oikeasti helppoa. Matkablogini ja oman kirjani kirjoittaminen ovat asioita, joita todella haluan tehdä. Ne tuntuvat vaivattomilta, vaikka näissä asioissa kehittyminen onkin haastavaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että löysin oman flown, joten palaset vain loksahtelevat paikoilleen.

Mietin pitkään, mitä alkaisin oikeasti tekemään elämässäni. Oli ilmiselvää, että minun pitäisi tehdä jotain, mistä pidän, mutta sellaisen asian löytäminen ei ollut helppoa. Monta kertaa matkan varrella harhauduin polulta ja aloin miettiä vaihtoehtoja, joista en oikeasti välittänyt tarpeeksi. Kun mietin, mitä haluat tehdä, muista pitäytyä siinä, mitä kohtaan olet oikeasti intohimoinen. Seuraa tämän asian aikaansaamaa intoa, koska esteet poistuvat edestäsi kuin itsestään. Sinun ei tarvitse tietää, miten pääset määränpäähäsi – kunhan tiedät, minne haluat päästä. Kaikki nimittäin järjestyy tavalla tai toisella, jos uskot siihen.

Aurinkoista torstaita kaikille lukijoilleni! Uskon nimittäin nyt, että elämäni menee juuri siihen suuntaan, mihin haluan :)

Mainokset

Conquering the fear of the unknown

Mikä pelottaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu? Tuntemattomuuden kohtaaminen. Aikojen alusta asti ihmiskunta on pelännyt epävarmoja asioita. Luolamiehet pelkäsivät tulta takuuvarmasti, mutta se oli yksi osatekijä ihmisten kehittymisessä.

Mikä on yksi tavoitelluimmista asioista elämässä, mikä voi olla myös yksi suurimmista riippakivistä? Ei, en puhu lapsista tai avioliitosta ;). Puhun turvallisuuden tunteesta. Tietty turvallisuus on lähes välttämättömyys elämälle, mutta elämäsi on turvallista niin kauan, kun et asu sota-alueella tai slummissa, jossa tappaminen on arkipäivää. Suurin osa varsinkin ”kehittyneestä” maailmasta elää turvallisesti. Enempää turvaa ei välttämättä tarvita, vaikka sitä tavoitellaankin kynsin ja hampain. Turvallisuus voi nimittäin tehdä elämästä tasapaksua ja merkityksetöntä.

Lukemattomat onnettomat pariskunnat pysyvät yhdessä vain ja ainoastaan sen takia, että on turvallisempaa (turvallisuus on  myös helppoutta) pysyä yhdessä kuin erota. Loppupeleissä onnettomana eläminen ei paina vaakakupissa yhtä paljon kuin turvallisuus. Kuinka moni on opiskellut opintonsa loppuun samasta syystä? Kuinka moni on pysynyt työpaikassaan samasta syystä? Kuinka moni on jättänyt matkustamatta samasta syystä? SUURIN OSA! Suurin osa maailman väestöstä toimii näin. Onnellisuus jää taka-alalle, jos turvallisuus on ”taattavissa”. Mutta, kun sitä ei voi koskaan taata. Ihmiset saavat jatkuvasti enemmän potkuja ja maailma täyttyy yhä useammista uhkakuvista. Pari vuotta sitten kaverini sanoi, että puolustusvoimista ei periaatteessa voi saada potkuja. Siinä vaiheessa hän oli hakeutumassa kyseiselle alalle ja nyt hän on päässyt tavoitteeseensa. Kuitenkin olen nähnyt uutisista kuinka puolustusvoimissa leikataan henkilökunnasta koituvia kustannuksia aivan samalla tavalla kuin muuallakin. Toinen käsitys: Suomi on turvallinen maa elää. Eikö silti täälläkin koeta silloin tällöin kamalia pommi-iskuja ja kouluampumisia, vaikka maamme on niin turvallinen. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että koskaan ei voi tietää, mikä on turvallista ja mikä ei.

Tiedättekö miksi asun yhä synnyinkaupungissani? Koska en ole uskaltanut lähteä täältä. Olen vuosikausia harkinnut muuttamista Helsinkiin tai ulkomaille, mutta aina päädyn siihen, ettei siihen ole tarvetta. Miksi? Koska kaikki on niin tuttua ja turvallista. Täällä on helppo asua. En pidä Lappeenrannasta. Pidän ainoastaan läheisistäni, jotka asuvat täällä. Pidän myös kodistani, mutta koti on siellä, missä itse on. Voin sanoa, että olen kokenut elämäni merkittävimpiä ja hienoimpia kokemuksia poistuessani mukavuusalueeltani.

Life begins at the end of your comfort zone.” – Neale Donald Walsch

Yllä olevan lainauksen mukaan elämä alkaa siellä, missä mukavuusalue päättyy. Silloinhan tuntee parhaiten olevansa elossa!

 

Eräs minulle läheinen ihminen on jo vuosia miettinyt merkittävää asiaa urallaan. Yksinkertaisuudessaan hän on pyrkinyt siihen, että hän pääsee pois nykyisestä työpaikastaan. Hän haluaa sitä kovasti, mutta kaikista yrityksistä huolimatta hän ei ole vielä onnistunut. Keksin yllättäen, mistä tämä voisi johtua. Siispä soitin hänelle ja kysyin: Tiedätkö mitä haluat tehdä elämälläsi, kun saavutat tavoitteesi? Hän ei tiennyt. Kehotin häntä selvittämään itselleen, mitä hän haluaa uramuutoksen jälkeiseltä elämältään:

  • Mistä arkipäiväsi muodostuu?
  • Mihin aikaan heräät ja milloin menet nukkumaan?
  • Teetkö jotain työtä? Millaista? Kuinka monta tuntia päivässä?
  • Matkustatko? Minne matkustat ja milloin?
  • Mitä ostat?
  • Mitä harrastat?

Lista jatkuu ja jatkuu niin kauan kunnes tulevaisuuden elämästä on muodostunut tarkka kuva. Miksi tämä tarkka kuva on niin merkittävä? Se on merkittävä jo pelkkien tavoitteiden asettamisen kannalta, mutta sillä on syvempi merkitys. Se poistaa pelon tuntemattomasta. Vaikka kuinka haluaisit tiettyä muutosta elämässäsi, sitä on hankala saavuttaa, jos et ole oikeasti valmis siihen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, joten tuntemattomasta pitää tehdä jotain tunnistettavaa. Niin kauan kuin tuleva elämäsi on epäselvää, alitajuntasi toimii tavoitteitasi vastaan. Alitajuntasi voi toimia niin huomaamattomasti, ettet usko sillä olevan merkitystä. Alitajunnan aiheuttama pikkuriikkinen epävarmuus ja pelko voivat estää etenemisesi. Tee siis tavoitteistasi ja elämästäsi selvää. Siinä vaiheessa kaikki alkaa loksahtaa paikoilleen.

Annoin tämän vinkin toiselle, mutta tajusin samalla, että haluan antaa tämän vinkin toisellekin läheiselleni, koska hänen tilanteensa on samankaltainen. Hetken kuluttua tajusin, että olen itse täysin samassa tilanteessa, vaikka ulkokuori onkin eri.

Kysy nyt itseltäsi, oletko sinäkin samassa tilanteessa?

Let go of your fears of the future. Make your future what you want it to be, not what you think it will be.

Unelmia tavoittelemassa

Drinks

Tällä hetkellä tämä blogi on valitettavasti jäänyt vähemmälle huomiolle, koska olen keskittynyt täysillä toisen blogini kehittämiseen. Samurai Flown tarkoitus on kuitenkin seurata elämäni vaiheita ja kehitystäni paremmaksi minäksi, joten en halua kirjoittaa tänne turhanpäiväisiä juttuja. Siitä syystä postausten välit voivat olla pidempiä, mutta haluan joka tapauksessa pitää tätä blogia yllä jatkossakin.

Yleensä haluan asettaa itselleni tarkkoja tavoitteita, jotta tiedän selvästi mihin pyrin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tavoittelen jotain, mutten oikeastaan tiedä mitä. Matkablogini on nimittäin alkanut saada tuulta siipiensä alle nopeammin kuin osasin odottaa, joten en tiedä, mihin tämä vielä vie minut. Tämä on ihmeellinen tunne, sillä tällä hetkellä minun ei edes tarvitse tietää tavoitettani tämän asian suhteen. Tietämättömyys tuntuu kerrankin hyvältä. Ehkä tästä tulee uusi ammattini tai ehkä se jää pelkäksi harrastukseksi, mutta olen aivan varma siitä, että pidän matkabloggaamisesta aivan valtavasti. Siinä yhdistyvät suosikkiasiani, kuten kirjoittaminen, itsenäinen työskentely, matkailu, henkilökohtaisen brändin luominen ja verkostoituminen.

Eräs teksti kehotti minua kulkemaan avoimin mielin ja olemaan vastaanottavainen uusille asioille. Uutta ei voi tulla, jos vanha ei ensin poistu. Ehkä se tarkoitti juuri tätä. Pitkästä aikaa oloni alkaa olla positiivisempi ja parempi. Ehkä tuolla taivaalle ilmestyneellä keltaisella möykyllä on jotain tekemistä sen kanssa, mutta se on vain osa hyvää oloani. Yritän tällä hetkellä mahdollistaa osallistumistani erääseen tärkeään ensi viikolla pidettävään tapahtumaan, joten pitäkää peukut pystyssä, että kaikki loksahtaa paikoilleen. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Elämän risteyksessä

Aamulenkki to the rescue!

Taas kerran aloitin maanantaiaamuni ajatuksia selkeyttävällä lenkillä. Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta tajusin olevani tällä hetkellä tietynlaisessa elämäni risteyksessä. Periaatteessa minulla on kaksi mahdollista polkua kuljettavana, joten halusin selvittää itselleni, millaista elämäni luultavasti on kahden kuukauden päästä.

Polku numero 1:

Best case scenario: Jatkan samaa rataa nykyisten töideni kanssa. Alan aktiivisesti etsiä lisää toimeksiantoja, joten töitä tulee enemmän ja tienaan enemmän rahaa. Kahden kuukauden kuluttua olen stressaantunut, ahdistunut ja masentunut siitä, etten vieläkään tee elämälläni sitä, mitä oikeasti haluan. Tiedän, että ansaitsen vähemmän kuin ansaitsin keskimääräisesti viime vuonna. Huonolla tuurilla pystyn juuri ja juuri maksamaan laskut, mutta hyvällä tuurilla rahaa jää hyvin säästöön. Vuoden kohokohta on parhaimmassa tapauksessa matka Tokioon vuoden loppupuolella. Sitten kaikki alkaa taas alusta.

Worst case scenario: Töitä ei tule, vaikka kuinka yritän hankkia niitä. Säästöni alkavat olla lopussa, joten joudun tekemään sen, mitä en missään nimessä haluaisi enää tehdä. Joudun siis menemään jollekin toiselle töihin. Minulle tämä on erityisen vaikeaa, koska olen luvannut itselleni, etten koskaan joudu olemaan enää pelkkänä työntekijänä.

Yhteenveto: En pääse edes viime vuoden tasolle parhaassakaan tapauksessa. En kehity enkä saavuta mitään erityistä. Huonoimmassa tapauksessa olen täysin tyytymätön tilanteeseeni.

 

Polku numero 2:

Best case scenario: Kahden kuukauden kuluttua ansaitsen muilla liiketoimillani sen verran, että olen voinut lopettaa käännöstyöt lopullisesti. Voi olla, että olen jopa rikastunut. Vähintäänkin teen sitä mistä nautin ja saan siitä rahaa. Uskon, että tässä vaiheessa olen ensimmäistä kertaa aidosti tyytyväinen itseeni ja elämääni, vaikka kehitettävää aina löytyykin. En enää elä lomasta lomaan, koska jatkossa pääsen matkustamaan jatkuvasti. Tokion matka on vain yksi vuoden kohokohdista ja tiedän, ettei minun tarvitse odottaa pitkään, että pääsen sinne takaisin.

Worst case scenario: Säästöni ovat loppumassa, koska en ole saanut töitä enkä ole menestynyt muiden liiketoimieni kanssa. Joudun siis menemään toiselle töihin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen seurannut unelmiani parhaani mukaan. Olen varmasti oppinut paljon, ja ainakin voin jatkaa liiketoimiani harrastuksen näkökulmasta.

Yhteenveto: Parhaimmassa tapauksessa elämäni muuttuu lopullisesti paremmaksi. Olen vihdoin tyytyväinen ja iloinen. Huonoimmassa tapauksessa päädyn samaan määränpäähän kuin ensimmäisellä polulla, mutta päädyn sinne henkisesti rikkaampana.

 

Minulla ei siis ole mitään menetettävää valitsemalla sen polun, jonka oikeasti haluan valita. Jos olet joskus itse samassa tilanteessa, mieti oletettavat lopputulokset. Mieti parhaat ja huonoimmat mahdolliset päätökset kyseisille poluille. Näin sinulle voi selvitä mitä haluat, jolloin minkään ei pitäisi enää pidätellä sinua. Olen ollut pari kuukautta lähes työttömänä. En häpeile myöntää sitä. Töitä on parhaimmillaan tullut alle 10% viime vuoden vastaavista tuloista. Mutta siitä huolimatta en ole epätoivoinen. Tiedän, ettei muutos ole yleensä helppoa, mutta tiedän myös sen, että tämä muutos tulee olemaan yksi parhaista asioista koko elämässäni. Inspiroivaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Don’t fight it. Just go with the flow. 

When it rains, it pours….?

Varoitan, että tämä postaus sisältää mietteitä ja ”neuvoja”, jotka voivat helposti kuulostaa samoilta tyhjiltä sanoilta, joita niin moni elämäntapavalmentaja jaksaa jankata. Niissä piilee kuitenkin totuus.

Jotkut uskovat, että kun jokin elämän osa-alue luistaa hyvin, toinen osa-alue alkaa tökkiä. Toiset uskovat, että positiivisuus tuo positiivisuutta ja negatiivisuus puolestaan negatiivisuutta. Sen takia usein tuntuu siltä, että kaikki menee pieleen samaan aikaan.

Olen samaa mieltä eräässä asiassa. Uskon, että hyvät asiat vetävät puoleensa muita hyviä asioita. Siitä olen täysin varma. Mutta entä huonot asiat? Vetääkö negatiivisuus lisää negatiivisuutta puoleensa? Kyllä, jos annat sen tehdä niin. Jos annat negatiivisten asioiden ottaa vallan, ne lisääntyvät aivan varmasti. Itselläni kävi näin vähän aikaa sitten ja kerroinkin siitä postauksessani. Työt loppuivat kuin seinään, palkkani tippui, satutin selkäni, astianpesukone meni rikki yms. Tällaiset listat jatkuvat loputtomiin, jos annat sille mahdollisuuden. Tiedän ihmisiä, jotka toimivat juuri näin. Siksi heidän elämänsä tuntuu olevan täysin päin helvettiä. Valitettava totuus on se, että he ovat itse aiheuttaneet sen tarkoituksella tai vahingossa. He eivät vain osaa ajatella toisin, joten he ovat oman ”kohtalonsa” uhreja.

Jos koet jotain negatiivista, älä keskity siihen sen enempää. Anna sen jäädä omaan arvoonsa ja mennä ohitsesi. Keskity hyviin asioihin. Tällä tavalla, et joudu huonoon kierteeseen, vaan tästä negatiivisesta asiasta koitui vain pieni töyssy matkallasi. Koitin tätä itse päästäkseni kierteestä pois ja se toimi välittömästi. Kaikki asiat alkoivat heti mennä paremmin ja huomasin olevani taas iloinen. Ahdistus ja masennus saivat jäädä pois kyydistä. Tällaiset neuvot kuulostavat usein tyhjiltä sanoilta, mutta yleensä kaikki on kiinni yksinkertaisista asioista ja muutoksista. Toinen tärkeä huomaamani asia on se, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan yleisemmälläkin tasolla. Masennuksessa on helppo pysyä, koska se ei vaadi tippaakaan vaivannäköä. Voit kuitenkin päästä irti masennuksesta, ahdistuksesta ja turhautumisesta pelkällä asennemuutoksella. Sen ei tarvitse olla helppoa, mutta se on aivan varmasti sen arvoista.

Unelmien elämän tavoittelua

Olen alkanut pitkästä aikaa lenkkeillä aamupäivisin. Lenkille lähteminen on keino saada ajatukseni selkeämmiksi. En yleensä halua kuunnella musiikkia, koska haluan vain keskittyä omiin ajatuksiini ja yleensä siihen, miten voin päästä lähemmäksi tavoitteitani. Joskus tavoitteita kohti pyrkiminen voi olla huomaamatonta. Välillä on vaikeaa tietää onko edistynyt vai ei. Tästä syystä keksin uuden tavan ajatella tavoitteitani.

Jokainen päiväni koostuu kahdenlaisesta tekemisestä. Joko ylläpidän nykyistä elämääni tai edistän elämääni tavoitteiden suuntaan. Näin minun on helpompaa määritellä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Esimerkiksi kaupassa käyminen on ylläpitämistä. Samoin nykyisen työni tekeminen on pelkkää ylläpitämistä. Sen avulla maksetaan laskuja, mutta ei kehitytä.

Blogin pitäminen on edistämistä. Molempien blogieni avulla pääsen lähemmäksi tavoitteita, jotka olen määritellyt. Tiedän kuitenkin tarvitsevani muutakin kuin blogit, jotta pääsen aidosti etenemään. Toivon, että kirjani on yksi näistä asioista, mutten tiedä riittääkö se.

Ymmärrän, että tämä postaus saattaa olla epäselvä monelle, mutta selitin kykyjeni mukaan tämän uuden oivallukseni. Tällä tavalla on selkeämpää selvittää itselleen, mikä on oikeasti tärkeää. Toivottavasti tästä on muillekin hyötyä. Hauskaa keskiviikon jatkoa :).

Uusi matkailublogini – Pako Arjesta

Hei kaikille!

Pyydän anteeksi aivan liian pitkää blogihiljaisuutta. Tekosyitä on monia, mutta niitä on turha selitellä :). Kuitenkin jotain edistystä on nyt tapahtunut, sillä perustin täysin matkailuun keskittyvän Pako Arjesta -blogin rantapallo.fi alaisuuteen. Alussa tulen tekemään sinne postauksia matkoista, joita olen jo käsitellyt täällä, mutta jossain vaiheessa sinne tulee täysin uusia juttuja myös vanhoille lukijoilleni. Arvostan sitä kovasti, jos päätät alkaa seurata myös uutta blogiani, jos kyseinen aihe vain kiinnostaa sinua :). Syy uuden blogin perustamiseen on seuraava:

Olen vihdoin alkanut löytää sen, mitä haluan tehdä elämässäni. Tiedän ainakin sen verran, että haluan tulevaisuudessa työskennellä matkailun parissa. Tästä syystä halusin perustaa erillisen matkablogin, jotta voin selkeämmin jaotella postaukseni oikeisiin paikkoihin. Uusi blogini on suuri askel oman itsekehitykseni saralla. Mikään muu ei muutu Samurai Flown kohdalla. Jatkan siis tännekin kirjoittamista vanhaan tapaan (tai toivottavasti useammin). Kehitys on aina hyvästä :D.

Unelmista totta

Pitkään aikaan en osannut nimetä yhtään ”ammattia”, joka minua kiinnostaisi. En väitä, että sellaista koskaan tulisi olemaankaan, mutta eräs on noussut esiin viime aikoina. Nimittäin kirjoittaminen. Kuulemani mukaan olen kirjoittanut tarinoita jo ala-asteella (en onneksi muista niitä enää). Lukion aikoihin pyrin kirjoittamaan jopa oikean kirjan, mutta kiinnostukseni lopahti parin kymmenen sivun jälkeen. En ole koskaan ollut hyvä äidinkielessä, enkä myöskään ole ollut mikään erikoinen kirjoittaja, mutta miksi antaisin sen estää minua tekemästä minua kiinnostavia asioita?

Sillä ei ole mitään merkitystä onko sinulla lahjoja johonkin. Se ei estä sinua toteuttamasta unelmiasi. Haluatko kirjoittaa kirjan, muttet osaa? Kirjoita se sitten! Mitä väliä, vaikka et myisi yhtään kappaletta? Olet ainakin kirjoittanut sen. Haluatko levyttää kappaleen, muttet osaa laulaa etkä soittaa? No anna mennä! Varaa aika studioon, levytä kappale ja julkaise se. Mitä sitten, vaikka se olisi täyttä paskaa? Teit sen itseäsi varten. Sellainen saavuttaa paljon enemmän, joka uskaltaa yrittää kaikesta huolimatta. Erittäin lahjakas yksilö voi olla paljon huonompi kuin sinä, koska hän ei koskaan uskalla yrittää. Usko pois, ylipainoinen astmaatikko voittaa etiopialaisen olympiajuoksijan 100 metrin matkalla, jos etiopialainen ei edes lähde liikkeelle. Voit epäonnistua tai voit onnistua, muttet koskaan saa tietää lopputulosta, jos et yritä.

Haluatko erottua massasta? Ole uskalias ja edistä unelmiasi. Kun puolen vuoden päästä näet pitkästä aikaa vanhaa ystävääsi ja hän kysyy sinulta mitä uutta elämääsi kuuluu, voit sanoa kirjoittaneesi kirjan. Se kuulostaa aika hiton hienolta, vaikka se kirja olisi viisi sivua pitkä eikä kukaan olisi ostanut sitä. Jos sinulla siis on intohimoja, toteuta ne. Aloitin blogini juuri tästä syystä. En tiennyt olenko hyvä siinä, mutta tiesin, että haluan kirjoittaa blogia. Sen takia lähetin viime viikolla ensimmäistä kertaa pienen kirjoituksen lehteen. He eivät tiedä julkaistaanko sitä, mutta sain kuitenkin hyvää palautetta. Olen taas edistänyt unelmaani yhdellä askeleella. Vaikka juttua ei koskaan julkaistaisi, voin olla ylpeä siitä, että yritin. Yritin tarjota juttua myös paikallislehteeni Etelä-Saimaaseen, mutta he eivät valitettavasti kiinnostuneet Tokiosta kertovasta jutusta. Tästä huolimatta he ehdottivat juttua minusta ja kirjani kirjoittamisesta. He eivät ole vielä tehneet mitään päätöksiä tämän suhteen, joten sen toteutumisesta ei ole mitään varmuuksia. Tärkeintä on kuitenkin se, että tällaisia mahdollisuuksia ei tule, jos ei koskaan yritä.

Tämän blogikirjoituksen jälkeen palaan kirjani pariin ja edistän omaa unelmaani.

Kysy nyt itseltäsi: Milloin olet viimeksi tehnyt jotain oman unelmasi eteen?

50 matkustamisen pientä iloa

Auringonlasku Espanja 2010

Listat. Tykkään niistä monien muiden tavoin. Listat ovat yleensä tiiviitä, yksinkertaisia ja mielenkiintoisia. Satuin törmäämään hauskaan listaan, joka luetteli matkustamisen pieniä iloja. Kerrankin sellainen lista, jonka voin tehdä itsekin :). Tässä siis omat ilonaiheeni:

  1. Kotioven sulkeminen, joka symboloi matkan alkua
  2. Lpr – Hki puolivälin saavuttaminen. Tässä vaiheessa suuret pellot ympäröivät tien.
  3. Pieni tauko huoltoasemalla
  4. Lennon tietojen etsiminen lentokentän suurilta tauluilta
  5. Business-luokassa matkustaminen
  6. Pilvet, auringon laskeminen ja nouseminen, kuutamo… kaikki nämä lentokoneesta nähtynä
  7. Kuvan ottaminen lentokoneen siiven kärjestä
  8. Kapteenin kuulutus laskeutumisvalmisteluista
  9. Ensimmäinen henkäys lentokoneen ulkopuolella
  10. Se hetki, kun astuu ulos lentokentän ovista
  11. Uusien maisemien katsominen taksin/bussin ikkunasta matkalla hotellille
  12. Puhdas hotellihuone
  13. Hyvä hotellisänky
  14. Hyvä suihku hotellihuoneessa
  15. Hotellin aamiainen
  16. Upea näköala hotellihuoneesta
  17. Turvallinen eksyminen kaupungissa
  18. Se, että on ainoa ulkomaalainen jossain kohteessa/nähtävyydessä/ravintolassa
  19. Ilmainen Wi-Fi
  20. Se hetki, kun herää aamulla ja muistaa olevansa ulkomailla
  21. Hienot cocktailit
  22. Eksoottiset ruoat
  23. Kun sanoo jollekin puhelimessa, ettei voi puhua, koska on ulkomailla
  24. Rannalla kävely ja aaltojen kuunteleminen
  25. Hieno auringonlasku
  26. Lämmin tuuli iltaisin
  27. Jokin juoma tai ruoka, josta matka jää mieleen
  28. Matkabiisi
  29. Hienot tarinat joita matkoilta kertyy (esimerkiksi pienet kömmähdykset)
  30. Se fiilis, kun maanantait ja sunnuntait katoavat ja jokainen päivä tuntuu lauantailta
  31. Uusien ihmisten tapaaminen
  32. Kun saa jutella oman ja paikallisen kulttuurin eroista
  33. Kun paikallinen innostuu kuullessaan, että olen Suomesta
  34. Ystävällinen kauppias
  35. Ilmaisen asian saaminen sen takia, että on jostain muualta
  36. Upeat paikalliset
  37. Herkullinen ja uskalias ruokakokeilu
  38. Se ettei ole kiire mihinkään
  39. Siisti yleinen vessa
  40. Hyvä elokuva lentokoneessa
  41. Erinomainen asiakaspalvelu kohdemaassa ja matkalla
  42. Matkapäiväkirjan kirjoittaminen samalla, kun edessä avautuu upea näkymä
  43. Lentokone, jossa on netti
  44. Ikonisten nähtävyyksien näkeminen
  45. Leffoista ja sarjoista tutuiksi tulleiden paikkojen näkeminen livenä
  46. Lento ilman turbulenssia
  47. Se, että löytää uuden suosikkikohteensa
  48. Kotiin palaaminen
  49. Ensimmäinen yö omassa sängyssä
  50. Matkan muistelu ja se fiilis, että sinne täytyy päästä uudestaan

Millainen on sinun listasi?

Fear is a choice. What will you choose?

Risteys

”Fear is not real. The only place that fear can exist is in our thoughts of the future. It is a product of our imagination, causing us to fear things that do not at present and may not ever exist. That is near insanity. Do not misunderstand me danger is very real but fear is a choice.” – Will Smith

Suomeksi:

”Pelko ei ole todellista. Pelko voi olla olemassa ainoastaan ajatuksissamme tulevaisuudesta. Se on mielikuvituksemme tuote, joka saa meidät pelkäämään asioita, jotka eivät tällä hetkellä, eivätkä ehkä koskaan, ole olemassa. Se on lähes hulluutta. Älä ymmärrä väärin, sillä vaara on todellista, mutta pelko on valinta.”

”After Earth”-elokuvan kohtauksessa Will Smithin hahmo sanoo näin pojalleen. Kyseessä on scifielokuva, mutta kyseinen pätkä sopii täydellisesti oikeaan maailmaan. Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita. Toiset pelkäävät työnsä puolesta, toiset vanhempiensa ja toiset itsensä puolesta. Monesti pelko ilmenee stressinä. Miksi siis stressata ja pelätä jotain, mitä ei ehkä koskaan tapahdu? Totuus on se, ettei mitään oikeastaan voi ennustaa täydellä varmuudella. Asiat voivat muuttua hetkessä, joten mitä järkeä on käyttää omaa energiaansa asioista huolehtimiseen ja pelkäämiseen, vaikka ne eivät välttämättä koskaan toteudu? Tajusin tämän itse vasta hiljattain. Yksi työni huonoimmista puolista on se, että kaikki on epävarmaa. Koskaan ei voi tietää kuinka paljon töitä on ensi kuussa, tulevalla viikolla tai edes seuraavana päivänä. Koska en voi tietää sitä, minun on turha huolehtia siitä. Just go with the flow. Teen siis parhaani oppiakseni elämään ilman pelkoa ja stressiä.

Jos olet joskus miettinyt uskallatko ottaa riskiä, ehkä nyt on sen aika. Typeryyksiä ei kannata tehdä, mutta monesti riskaabelit valinnat eivät ole lopullisia. Tulet aivan varmasti katumaan enemmän sitä mitä et tee, kuin sitä mitä teet. Jos olet epäileväinen päätöksesi suhteen, mieti seuraavaa:

Kuinka paljon päätöksesi voi parhaimmillaan vaikuttaa elämääsi positiivisesti asteikolla 1-10?

Kuinka paljon päätöksesi voi pahimmillaan vaikuttaa elämääsi negatiivisesti asteikolla 1-10?

Miten voit vähentää mahdollisia riskejä?

Miten voit päästä takaisin aloituspisteeseen, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaisesti?

Näiden kysymysten avulla päätöksen voi tehdä itselleen helpommaksi. Jos positiivisuus on isompi kuin negatiivisuus, valinnan pitäisi olla helppo.