Matkustaminen

Unelmia tavoittelemassa

Drinks

Tällä hetkellä tämä blogi on valitettavasti jäänyt vähemmälle huomiolle, koska olen keskittynyt täysillä toisen blogini kehittämiseen. Samurai Flown tarkoitus on kuitenkin seurata elämäni vaiheita ja kehitystäni paremmaksi minäksi, joten en halua kirjoittaa tänne turhanpäiväisiä juttuja. Siitä syystä postausten välit voivat olla pidempiä, mutta haluan joka tapauksessa pitää tätä blogia yllä jatkossakin.

Yleensä haluan asettaa itselleni tarkkoja tavoitteita, jotta tiedän selvästi mihin pyrin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tavoittelen jotain, mutten oikeastaan tiedä mitä. Matkablogini on nimittäin alkanut saada tuulta siipiensä alle nopeammin kuin osasin odottaa, joten en tiedä, mihin tämä vielä vie minut. Tämä on ihmeellinen tunne, sillä tällä hetkellä minun ei edes tarvitse tietää tavoitettani tämän asian suhteen. Tietämättömyys tuntuu kerrankin hyvältä. Ehkä tästä tulee uusi ammattini tai ehkä se jää pelkäksi harrastukseksi, mutta olen aivan varma siitä, että pidän matkabloggaamisesta aivan valtavasti. Siinä yhdistyvät suosikkiasiani, kuten kirjoittaminen, itsenäinen työskentely, matkailu, henkilökohtaisen brändin luominen ja verkostoituminen.

Eräs teksti kehotti minua kulkemaan avoimin mielin ja olemaan vastaanottavainen uusille asioille. Uutta ei voi tulla, jos vanha ei ensin poistu. Ehkä se tarkoitti juuri tätä. Pitkästä aikaa oloni alkaa olla positiivisempi ja parempi. Ehkä tuolla taivaalle ilmestyneellä keltaisella möykyllä on jotain tekemistä sen kanssa, mutta se on vain osa hyvää oloani. Yritän tällä hetkellä mahdollistaa osallistumistani erääseen tärkeään ensi viikolla pidettävään tapahtumaan, joten pitäkää peukut pystyssä, että kaikki loksahtaa paikoilleen. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Uusi matkailublogini – Pako Arjesta

Hei kaikille!

Pyydän anteeksi aivan liian pitkää blogihiljaisuutta. Tekosyitä on monia, mutta niitä on turha selitellä :). Kuitenkin jotain edistystä on nyt tapahtunut, sillä perustin täysin matkailuun keskittyvän Pako Arjesta -blogin rantapallo.fi alaisuuteen. Alussa tulen tekemään sinne postauksia matkoista, joita olen jo käsitellyt täällä, mutta jossain vaiheessa sinne tulee täysin uusia juttuja myös vanhoille lukijoilleni. Arvostan sitä kovasti, jos päätät alkaa seurata myös uutta blogiani, jos kyseinen aihe vain kiinnostaa sinua :). Syy uuden blogin perustamiseen on seuraava:

Olen vihdoin alkanut löytää sen, mitä haluan tehdä elämässäni. Tiedän ainakin sen verran, että haluan tulevaisuudessa työskennellä matkailun parissa. Tästä syystä halusin perustaa erillisen matkablogin, jotta voin selkeämmin jaotella postaukseni oikeisiin paikkoihin. Uusi blogini on suuri askel oman itsekehitykseni saralla. Mikään muu ei muutu Samurai Flown kohdalla. Jatkan siis tännekin kirjoittamista vanhaan tapaan (tai toivottavasti useammin). Kehitys on aina hyvästä :D.

50 matkustamisen pientä iloa

Auringonlasku Espanja 2010

Listat. Tykkään niistä monien muiden tavoin. Listat ovat yleensä tiiviitä, yksinkertaisia ja mielenkiintoisia. Satuin törmäämään hauskaan listaan, joka luetteli matkustamisen pieniä iloja. Kerrankin sellainen lista, jonka voin tehdä itsekin :). Tässä siis omat ilonaiheeni:

  1. Kotioven sulkeminen, joka symboloi matkan alkua
  2. Lpr – Hki puolivälin saavuttaminen. Tässä vaiheessa suuret pellot ympäröivät tien.
  3. Pieni tauko huoltoasemalla
  4. Lennon tietojen etsiminen lentokentän suurilta tauluilta
  5. Business-luokassa matkustaminen
  6. Pilvet, auringon laskeminen ja nouseminen, kuutamo… kaikki nämä lentokoneesta nähtynä
  7. Kuvan ottaminen lentokoneen siiven kärjestä
  8. Kapteenin kuulutus laskeutumisvalmisteluista
  9. Ensimmäinen henkäys lentokoneen ulkopuolella
  10. Se hetki, kun astuu ulos lentokentän ovista
  11. Uusien maisemien katsominen taksin/bussin ikkunasta matkalla hotellille
  12. Puhdas hotellihuone
  13. Hyvä hotellisänky
  14. Hyvä suihku hotellihuoneessa
  15. Hotellin aamiainen
  16. Upea näköala hotellihuoneesta
  17. Turvallinen eksyminen kaupungissa
  18. Se, että on ainoa ulkomaalainen jossain kohteessa/nähtävyydessä/ravintolassa
  19. Ilmainen Wi-Fi
  20. Se hetki, kun herää aamulla ja muistaa olevansa ulkomailla
  21. Hienot cocktailit
  22. Eksoottiset ruoat
  23. Kun sanoo jollekin puhelimessa, ettei voi puhua, koska on ulkomailla
  24. Rannalla kävely ja aaltojen kuunteleminen
  25. Hieno auringonlasku
  26. Lämmin tuuli iltaisin
  27. Jokin juoma tai ruoka, josta matka jää mieleen
  28. Matkabiisi
  29. Hienot tarinat joita matkoilta kertyy (esimerkiksi pienet kömmähdykset)
  30. Se fiilis, kun maanantait ja sunnuntait katoavat ja jokainen päivä tuntuu lauantailta
  31. Uusien ihmisten tapaaminen
  32. Kun saa jutella oman ja paikallisen kulttuurin eroista
  33. Kun paikallinen innostuu kuullessaan, että olen Suomesta
  34. Ystävällinen kauppias
  35. Ilmaisen asian saaminen sen takia, että on jostain muualta
  36. Upeat paikalliset
  37. Herkullinen ja uskalias ruokakokeilu
  38. Se ettei ole kiire mihinkään
  39. Siisti yleinen vessa
  40. Hyvä elokuva lentokoneessa
  41. Erinomainen asiakaspalvelu kohdemaassa ja matkalla
  42. Matkapäiväkirjan kirjoittaminen samalla, kun edessä avautuu upea näkymä
  43. Lentokone, jossa on netti
  44. Ikonisten nähtävyyksien näkeminen
  45. Leffoista ja sarjoista tutuiksi tulleiden paikkojen näkeminen livenä
  46. Lento ilman turbulenssia
  47. Se, että löytää uuden suosikkikohteensa
  48. Kotiin palaaminen
  49. Ensimmäinen yö omassa sängyssä
  50. Matkan muistelu ja se fiilis, että sinne täytyy päästä uudestaan

Millainen on sinun listasi?

Tokio osa 3: Odaiba

Odaiban Diver City -kauppakeskuksen Gundam-robotti

Odaiban Diver City -kauppakeskuksen Gundam-robotti

Nyt on taas aika jatkaa Tokiosta kertovia postauksiani :). Omiksi suosikeikseni nousivat 3 kaupunginosaa, joille olen omistanut omat postauksensa.

1. Shinjuku

2. Shibuya

3. Odaiba

Tokion poukamassa sijaitsevalle Odaiban futuristiselle tekosaarelle on kaikkein helpointa kulkea monoraililla. Monorail on yhdellä ”raiteella” kulkeva juna, jonka suuret ikkunat antavat hienon näkymän ohitettaviin kaupunginosiin. Matkalla näkee myös Tokyo Skytreen, Tokyo Towerin ja Rainbow Bridgen. Yritä jo junan laiturilla valita kohta, johon ensimmäinen vaunu pysähtyy. Junan etuosassa ei ole kuljettajaa, joten suuret ikkunat tarjoavat kaikkein parhaan näköalan.

Tokion Vapaudenpatsas, Rainbow Bridge ja Tokyo Tower

Tokion Vapaudenpatsas, Rainbow Bridge ja Tokyo Tower

Odaiba on suosittu treffipaikka tokiolaisten keskuudessa. Alueella on myös suuria kauppakeskuksia, puistoja ja mm. tiedemuseo Miraikan (Japanin Heureka). Tuntui kuin olisin tullut toiselle lomalle loman sisällä (Inception much?), koska ilma oli täällä selvästi lämpimämpi ja kadulla soi rento karibialainen musiikki. Ymmärrän täysin minkä takia tänne paetaan kaupungin vilskettä. Koko alueen fiilis on rennompi ja avarampi, joten voisin kuvitella käyväni täällä useasti, jos asuisin Tokiossa. Odaiban pisteet nousevat myös siitä, että alueella puhuttiin yleisesti ottaen parempaa englantia kuin muualla Tokiossa ja alueella oli helppo suunnistaa, toisin kuin muualla. Jos lähdet shoppailemaan Odaibaan, varaa siihen koko päivä, koska alueella on ainakin viisi suurta ostoskeskusta. Ensimmäisellä kerralla vietimme alueella yhdeksän tuntia ja toisella kerralla puoli päivää, jolloin emme edes shoppailleet. En ostellut hirveästi matkani aikana, mutta löysin suurimman osan ostoksistani juuri näistä kauppakeskuksista. Aqua City-kauppakeskuksesta mukaani tarttui mm. G-Shockin kello ja Iron Man-ranneke. Diver City-kauppakeskuksesta löysin jo kauan etsimäni erikoiset Kit Kat-patukat. Japanissa Kit Kat-patukoiden erikoismaut vaihtelevat kausittain. Nyt löysin itselleni juustokakku-mansikka ja wasabi maut.

G-Shock

G-Shock

Iron Man-ranneke

Iron Man-ranneke

Wasabi

Wasabi

Cheesecake-strawberry

Cheesecake-strawberry

Shoppailun lisäksi alueella on paljon muutakin. Suuri maailmanpyörä näytti kokeilemisen arvoiselta, mutta valitettavasti emme ehtineet käydä siinä tällä kertaa. Gundam-robotti on myös melko hieno nähtävyys ainakin sarjan faneille. Tieteestä kiinnostuneille löytyy Miraikan-tiedekeskus, joka muistuttaa Suomen Heurekaa. Meistä kuitenkin tuntui, että näyttelyt oli suunnattu enemmän lapsille, joten emme innostuneet niistä niin kauheasti. Suuressa aulassa oli hieno, jättimäinen Maapallo, joka koostui lukuisista näytöistä. Maapallo pyöri ja sen pinnalla liikkui pilviä. Toinen mielenkiintoinen asia oli esittely avaruusaseman elinolosuhteista. En kuitenkaan suosittelisi Miraikania kavereilleni, vaikka se on varmasti joidenkin mieleen.

Astronauttien aikataulu avaruudessa

Astronauttien aikataulu avaruudessa

Miraikanin Maapallo

Miraikanin Maapallo

Suosittelen käymään Fuji-TV:n ”näköalapallossa”, josta on upean näkymät ympäri Odaibaa. Kannattaa pyrkiä menemään juuri ennen auringonlaskua, koska silloin pääsee myös nauttimaan upeista Tokion valoista. Valitettavasti ajoitimme oman käyntimme noin puoli tuntia pieleen, joten emme jaksaneet jäädä odottamaan auringon lopullista katoamista taivaanrannasta. Ensi kerralla sitten :). Fuji-TV:n rakennuksessa pääsee myös tutustumaan ohjelmien tekoon ja alueella oli supersuositulle One Piece-animelle omistettu kauppa.

Fuji TV:n näköalapallo

Fuji TV:n näköalapallo

Näköala Fuji TV:n rakennuksesta

Näköala Fuji TV:n rakennuksesta

Auringonlasku samasta paikasta

Auringonlasku samasta paikasta

Näiden lisäksi suosittelen ehdottomasti käymään Decks-ostoskeskuksen Madame Tussauds-vahakabinetissa. En ollut aiemmin käynyt tällaisessa, joten kokemus oli todella hauska. Jotkut hahmot näyttivät niin eläviltä, että odotin niiden räpyttävän silmiään hetkenä minä hyvänsä. Vahakabinettiin oli järjestetty myös hyviä kuvauspaikkoja, jossa sai joko ottaa kuvat itse tai pyytää henkilökuntaa ottamaan kuvan.

Real?

Real?

Pitihän se ottaa kuva propsien kanssa :)

Pitihän se ottaa kuva propsien kanssa :)

Odaiba on pääpiirteissään futuristisia rakennuksia, valtavia kauppakeskuksia, rentoa meininkiä, avaria tiloja, nähtävyyksiä ja huvituksia. Jos vietät Tokiossa edes pari päivää, kannattaa käydä kokemassa Odaiba henkilökohtaisesti. Odaibasta, niin kuin kaikesta Tokiossa, voisi kertoa niin paljon enemmänkin, mutta postaukset venyisivät aivan liian pitkiksi. Jossain vaiheessa kirjoitan pidemmät ja tarkemmat kuvaukset e-kirjan muodossa, mutta tämä saa riittää blogin osalta :).

Business Class travel

Business-luokan lippu

Business-luokan lippu

Ensinnäkin pahoittelen kuvan huonoa muokkaustyyliä, mutta parempaan en nyt pystynyt :).

Viime Tokio-postauksesta on pitkä aika enkä ole vielä kertonut kaikkea kerrottavaa siitä upeasta kaupungista, mutta halusin hieman hypätä eteenpäin ja kirjoittaa paluumatkastamme. Kuvasta ja otsikosta voi päätellä sen, että matka taittui business-luokassa.

HUOM: Tämänkään postauksen tarkoituksena ei ole leveily. Haluan vain kertoa miltä tämä tuntui tavalliseen tottuneen matkustajan näkökulmasta.

Matkustimme Tokioon economy-luokassa, mutta perille saavuttuamme sain Finnairilta viestin (niin kuin moni muukin sillä lennolla), että voisin korottaa paluumatkan businekseen 500 eurolla per nenä. Joidenkin mielestä tuo on kova hinta ja toisten mielestä se voi olla vähän. Päätin kuitenkin, että  otan liput, koska olihan sentään kyseessä unelmieni matka. En voi väittää, että katuisin tätä päätöstä, mutta se kyllä aiheutti jotain peruuttamatonta… En enää ikinä halua matkustaa economy-luokassa pitkiä lentoja. En ikinä.

Monesti tulee mietittyä ainoastaan jonkin asian hintaa verrattuna ”vastaavaan”, muttei tule ajatelleeksi sitä mitä korkeammalla hinnalla voi saada. Yksinkertaisesti ajateltuna business-luokka maksaa helposti kolme kertaa enemmän kuin economy ja sama matkahan siellä taitetaan. Tuon perusteella kannattaisi ehdottomasti maksaa vähemmän economysta. Kannattaa kuitenkin huomioida busineksen edut. Varsinaiselle liikematkaajalle business-luokka tarjoaa sellaistakin mitä tavallinen matkustaja ei välttämättä tarvitse, mutta en perehdy niihin puoliin.

Mitä business-luokasta hyötyy? Kaverimme ei halunnut korottaa omaa lippuaan, koska ”en halua maksaa parista lisäsentistä”. Se on täysin ymmärrettävää, mutta mainitsin tämän, koska se on valitettavan usean mielipide, vaikka he eivät ajattele asiaa tarkemmin. Lipun korotuksella sai lyhyesti sanoen seuraavaa:

– Nopeampi turvatarkastus ja koneeseen pääsy/poistuminen

– Laukut saapuivat nopeammin

– Pääsy Qantasin loungeen (Naritan kentällä)

– Enemmän matkatavaraa mukaan

– Aivan eritasoista palvelua lentokoneessa

– Herkullista ruokaa ja hyviä juomia

– Järkyttävän paljon paremmat matkustustilat

– Rauhallisemman matkustamon

– Siistimmän lentokonevessan

Economy-luokassa matkustettuani selkäni oli suorastaan kamalassa kunnossa. Ensimmäiset neljä lomapäivää menivät inhottavissa kivuissa ja huimauksessa, koska matkan aikana tulleet selkäjumit eivät suostuneet hellittämään. Voin rehellisesti sanoa, että osittain tuhlasin ensimmäiset lomapäivät juuri tämän takia. Sellainen voi käydä kalliiksi, kun huomioi niiden neljän päivän hinnan. Olimme kaikenlisäksi maksaneet ekstraa exit-paikoista lisäjalkatilan vuoksi, mutta se ei auttanut asiaa. Lisäksi näiltä paikoilta oli suorastaan ihastuttava näköala vessaan, joka oli kamalassa kunnossa jo lennon puolivälissä (ovi vähän väliä auki). En halunnut enää sitä samaa oloa lennon jälkeen, joten paremmat istuimet olivat ehdottoman tärkeät.

Qantas-lounge Narita

Qantas-lounge Narita

Business-luokassa matkustaminen on yksinkertaisesti rauhallisempaa. Suurin osa lentomatkustamisen kiireestä ja hälinästä katosi. Lentokentällä saimme vapaapääsyn Qantasin loungeen (ainoa One Worldin lounge Naritan kentällä), joka oli rauhallinen, avara ja siisti. Siellä oli mukava rentoutua syöden ja juoden ilmaisesta seisovasta pöydästä. Monet eivät halua puhua niinkään ”noloista” asioista kuin vessoista, mutta itse stressaan sitä, jos vessaa ei ole käytössä tai ne ovat kauheassa kunnossa. Vaikken edes käyttäisi sitä, haluan että saatavilla on puhdas WC, jos sitä tarvitsee :P. Loungen vessat olivat varmaankin puhtaimmat koskaan näkemäni yleiset WC-tilat. Vessakopin oven avattuani pöntön kansi nousi automaattisesti. Olin ollut Japanissa jo kaksi viikkoa, mutta tuo oli ensimmäinen kerta, kun näin sellaista. Olihan se upea ja hauska pikkujuttu :).

Lähdettyämme loungen turvasatamasta kävimme parissa kaupassa ja suuntasimme lähtöportille. Tietysti pääsimme ensimmäisten joukossa sisään ilman turhaa tungeksimista ja vielä omasta sisäänkäynnistä koneen etuosasta (muut menivät keskiosasta). Päästyämme matkustamoon meidät otettiin lämpimästi vastaan. Huomasin heti, että tämä oli aivan erilaista kuin se mihin olin tottunut. Sillä aikaa, kun muut tungeksivat paikoilleen lentokoneen takaosassa, me siemailimme kuohuviiniä ja appelsiinimehua oikeista laseista. Sillä puolella oli niin rauhallista. Lähtövalmistelut tehtiin niin huomaamatta, että tuli yllätyksenä, että olimme valmiita nousuun.

Alkujuomat

Alkujuomat

Kuten jo mainitsin, palvelu oli aivan eri tasoa kuin economyssa. Sitä saa mistä maksaa. Lentohenkilökuntaa oli aina saatavilla ja he olivat todella ystävällisiä. Koko matkan ajan meille tarjoiltiin erilaisia herkullisia ruokia ja välipaloja. Jatkuvasti kysyttiin halutaanko lisää juomista yms. Kun avovaimoni kävi hetkeksi nukkumaan, lentoemäntä tuli heti paikalle viltin kanssa. Hän viittoili minulle, että haluanko laittaa viltin itse vai laittaako hän. Huomaavaista palvelua. Sillä aikaa, kun T nukkui ja itse katsoi elokuvaa, ajattelin että olisi mukavaa saada hieman naposteltavaa. Kysäisinkin aivan mielettömän ystävälliseltä stuertiltamme, että mitä heiltä löytyy. Pian hän palasi kertoen kaikki mahdollisuudet. Päätin ottaa hieman sipsejä, pieniä voileipiä ja Fazerin Sinistä. Pääasiassa T:tä palveli vasenta käytävää pitkin kulkeva suomalainen stuertti ja minua palveli oikeaa käytävää pitkin kulkeva japanilainen lentoemäntä. Molemmat olivat erittäin mukavia ja erityisesti stuertillamme oli huumorintaju kohdallaan. Kun olin syönyt suklaat ja jättänyt käärepaperit käsinojalle, stuertti tuli huomaamattomasti nappaamaan roskat pois ja laittoi seuraavan satsin tilalle. Söin ne ja sitten tuli taas seuraava annos. Ja seuraava. Ja seuraava. Jossain vaiheessa naureskelin, etten tarvitse enää enempää, mutta silti hän toi veikeä ilme kasvoillaan vielä ainakin yhden annoksen. Kaikki muut matkustajat näyttivät liikemiehiltä ja kokeneilta matkustajilta, joten erotuimme T:n kanssa selvästi joukosta. Sanoin ihan suoraan stuertillemme, että olemme tosi innoissamme ensimmäisestä kerrasta business-luokassa ja matkan päätyttyä oli hienoa, kun hän sanoi, että olimme edustaneet suomalaisia erinomaisesti kyseisellä lennolla.

Business-luokan istuin

Business-luokan istuin

Business-luokan istuimet

Business-luokan istuimet

Yllä näette millaiset istuimet tässä matkustusluokassa on. Tilaa on rutkasti enemmän joka ikisessä suunnassa ja istuimen saa laskettua erilaisiin asentoihin – jopa täysin makuuasentoon. Istuimissa on myös hierontatoiminto :). Edessä olevien istuinten ”selkänojissa” on oma näyttö mm. leffojen katselua varten (economystakin löytyy omat näytöt), mutta selkänojaa laskettaessa ainoastaan istuin liikkuu. Siispä edessä olevan ja oman istuimen väliin jää ”puoliseinä”, joka ei liiku mihinkään. Näillä matkustaminen on jotain aivan erilaista kuin tavallisilla economy-paikoilla ja kyseessä on siis muutakin kuin ”pari lisäsenttiä”. Tässä ei olisi mitään ongelmaa nukkua vaikka koko lentoa. Itsehän en meinaa millään saada unta tavallisilla paikoilla. Siispä varsinainen loma voi alkaa määränpäässä paljon virkeämpänä, kun on saanut kunnon yöunet hyvillä istuimilla.

Uskon, että business-matkustamossa on parempi äänieristys sillä siellä pystyi keskustelemaan ihan tavalliseen ääneen ilman järkyttävää lentokoneen hurinaa. Myös aiemmin mainittu lentokoneen vessa teki minuun vaikutuksen. Yleensä välttelen viimeiseen asti, etten joudu käyttämään koneen vessaa, mutta tässä matkustusluokassa sinne ei häirinnyt mennä. Vessa oli isompi, siistimpi ja valoisampi oman IKKUNAN ansiosta :D! Se oli mielestäni ihmeellistä, että vessassa oli ikkuna.

Laitan tähän alle kuvia matkan aikana tarjoilluista ruoista ja juomista. Heti matkan alussa jokainen sai oman ruokalistan, josta valittiin ruoat, ja viinilistat joista sai katsoa sopivat ruokajuomat (juomia siis sai valita mielensä mukaan koko matkan ajan). Minua palvellut lentoemäntä tuli yhden ruoan kohdalla todella pahoillaan luokseni ja pyyteli kovasti anteeksi. Hän sanoi, että länsimaalainen vaihtoehto (leipää) oli loppu, joten jäljellä oli enää japanilainen valinta. Rauhoittelin häntä, ettei se haittaa, koska olin muutenkin valitsemassa japanilaisen vaihtoehdon. Leipää ehtii syömään Suomessakin, joten halusin nauttia viimeisistä japanilaisista makunautinnoista. Tässä kuitenkin huomasi sen, että heillä on kova tarve miellyttää asiakkaita. Economyssa (jos valinnanvaraa edes olisi) eteen olisi tyrkätty sitä mitä on jäljellä eikä mitään pahoitteluja olisi varmastikaan kuulunut.

Ruokalistat

Ruokalistat

Ruokaa

Ruokaa

Juomaa

Juomaa

Kaikenkaikkiaan business-luokka tarjoaa aivan erilaisen matkustustavan kuin mihin suurin osa on tottunut. Matkan jälkeen ei ole nuutunut ja väsynyt olo vaan lomansa voi aloittaa virkeänä ja energisenä. Mielestäni jo se on korotetun hinnan arvoista. Matkustamisen inhottavin osuus on ollut lentokoneessa istuminen ja se on aiheuttanut eniten stressiä, koska tiedän, että molempiin suuntiin täytyy tuntea sitä epämukavuutta monta tuntia. Nyt olen keksinyt tavan tehdä loman ainoasta inhottavasta osasta sellaisen, että jopa odotan sitä vaihetta innolla. Aika kului kuin siivillä ja lennon pituus ei haitannut missään vaiheessa, koska tuntui siltä kuin olisimme matkustaneet samaan aikaan olohuoneessa ja hyvässä ravintolassa :). Olen jatkossa valmis maksamaan tästä korkeamman hinnan kuin economy-luokan ”rääkkäyksestä”. Minun on vain saatava elämäni siihen suuntaan, että tähän on varaa tulevaisuudessa. Ymmärrän, että monien mielestä tämä on liian kova hinta, mutta suosittelen koittamaan tätäkin vaihtoehtoa, jos se on joskus mahdollista (huom! Euroopan sisäisillä lennoilla business-luokka on kuulemani mukaan aivan toista tasoa eli selvästi huonompi).

Tokio osa 2: Shibuya

Maailman vilkkain risteys - Shibuya

Maailman vilkkain risteys – Shibuya

Tällä kertaa vuorossa on siis Shibuya. Tämä kaupunginosa on yleensä juuri se mitä ajattelet, kun ajattelet Tokiota. Ihmismassa on loppumaton ja neonvalojen välke on huumaava. Yllä olevasta kuvasta näkee kuinka paljon alueella on ihmisiä tavallisena arkipäivänä. Tuo on oikeasti pieni määrä. Aiemmin mainitsinkin, että kaupunginosat ovat täysin erilaisia keskenään ja tässä sen todellakin huomaa. Shinjukun siististi pukeutuneet ja järjestäytyneet bisnesmiehet ja -naiset ovat kaukana Shibuyan väkijoukon vilinästä. Täällä pukeudutaan selvästi rennommin ja hyvällä tavalla ”oudommin”. Ihmiset ovat selvästi erittäin muotitietoisia ja kyseinen aluehan on muodin keskus viereisen Harajukun alueen kanssa. Shibuya on suunnattu nuorille ja se näkyy selvästi nuorison vaatekaupoista ja baarien määrästä.

Tällaisia Suomeen ;)?

Tällaisia Suomeen ;)?

Tässä huonompi esimerkki alueen ”muodista” ;). Kyllähän noissa pohjoisnavalle lähtisi, mutta kuka voisi käyttää tuollaista kaupungissa :P?

Hieno nimi kaupalla

Hieno nimi kaupalla

Jannu 2 - kauppa

Jannu 2 – kauppa

Shibuyasta löytyi suomenkielisiä kauppoja. T:n mukaan japanilaiset pitävät Ä ja Ö pisteitä erittäin söpöinä, joten he tykkäävät lisäillä niitä kauppojen nimiin. Suomi on Japanissa iso juttu :).

One Piece -kauppa

One Piece -kauppa

Animefaneille tiedoksi, että One Piece on erittäin kova juttu Japanissa. Sitä näki kaikkialla ja kyseiselle sarjalle on omistettu kerroksia tavarataloista ja menin jopa syömään yhden One Piece-leivoksen :).

Löysin Waldon :)

Löysin Waldon :)

Massaa....

Massaa….

Näistä kuvista saa pienen käsityksen kuinka paljon alueella oikeasti on ihmisiä. Massa jatkuu niin pitkälle kuin silmä kantaa ja tuo on vasta pieni osa todellisuudesta. Nämä kuvat on otettu melko suoralta ja pitkältä kadulta, joten voitte vain kuvitella millainen massa taakseni on jäänyt… tai kuinka paljon ihmisiä on toisella puolella katua.

 

Maailman vilkkain risteys ennen valojen vaihtumista

Maailman vilkkain risteys ennen valojen vaihtumista

...ja sen jälkeen

…ja sen jälkeen

Shibuya on erityisen tunnettu kahdesta asiasta: Hachiko koiran patsaasta ja maailman vilkkaimmasta risteyksestä (patsas on muuten tässä kuvassa). Kuvista saa jonkinlaisen käsityksen siitä millainen massa jokaisella valojenvaihtumisella lähtee liikkeelle. Suuri autotieristeys häviää silmistä ja muuttuu jalkakäytäväksi/aukioksi. Otin ylemmän kuvan juuri ennen valojen vaihtumista ja alemman kuvan vaihtumisen jälkeen. Valitan huonoja kuvia, mutta kuvauspaikkoja oli aika nihkeästi ja lasin takaa otetut kuvat heijastavat aika pahasti illalla. Vasemmalla olevat jouluvalot ovat kuuluisan Hachiko-patsaan yllä. Ensimmäistä kertaa etsimme patsasta kartan perusteella emmekä yksinkertaisesti löytäneet sitä. Ei ihme, kun se oli tuollaisen lihamuurin takana. Hachiko-patsas löytyy siis Shibuyan juna-aseman aukiolta, jos satut joskus etsimään sitä :).

Rauhallisempaa Shibuyaa

Rauhallisempaa Shibuyaa

Se on hienoa Japanissa, että noinkin vilkkaan alueen läheisyydestä löytyy näin rauhallisia katuja. Shibuya on ehdottomasti sopiva paikka shoppailijoille ja iltaelämästä kiinnostuneille. Ihmismassojen takia suosittelen rauhallisempaa Shinjukua erityisesti pariskunnille, mutta kaveriporukalla matkustaville Shibuya voi olla jopa parempi vaihtoehto. Matkaa Shinjukun ja Shibuyan välille kertyy noin 4 kilometriä ja kerran kävelimme sen välin edestakaisin. Helpompaa on kuitenkin kulkea junalla tai metrolla, jossa kestää noin 5 minuuttia. Kaiken kaikkiaan Shibuya on kuin Tokion keulakuva, jonka elokuvat haluavat aina tuoda esille. Risteyksen läpi on driftattu Fast and Furious: Tokyo Driftissä ja virus on lähtenyt leviämään sieltä Resident Evilissä. Tänne on pakko tulla Tokion matkalla, mutta varaudu tulemaan ulos mukavuusalueeltasi, jos et pahemmin pidä väenpaljoudesta.

 

 

Tokio osa 1: Shinjuku

Kuva otettu Shinjukun juna-asemalta

Kuva otettu Shinjukun juna-asemalta

Tokio on jaettu 23 ”erillisalueeseen”, joita kutsun näissä postauksissa helpotuksen vuoksi kaupunginosiksi. Shinjukun alueella asuu yli 300 000 ihmistä, mutta kaupunginosa on tärkeää bisnesaluetta, joten ulkopuolelta tuleva työmatkalaisten määrä on valtava. Shinjukun juna-asema on maailman vilkkain yli 3,64 miljoonan matkustajan päiväsaldolla. Voisi siis sanoa, että tämä olisi sama kuin puolet suomalaisista kulkisivat yhden juna-aseman läpi per päivä! Siispä erinomainen paikka opetella kulkemaan junalla ja metrolla, eikö niin ;)?

Näin valtavassa kaupungissa on tärkeää valita asuinpaikkansa oikein sillä Tokion kaupunginosat ovat kooltaan enemmänkin omia kaupunkejaan. Shinjuku on keskittynyt erityisesti liike-elämään, mutta alueella on myös illanviettopaikkoja, ravintoloita ja shoppailumahdollisuuksia, joten halusin hotellin joko sieltä tai sitten Shibuyasta. Vaaka kallistui Shinjukun puolelle, kun löysin erinomaisen hotellitarjouksen (hotellista tulee oma postauksensa myöhemmin). Voin suositella kyseistä aluetta lämpimästi ja olen todella tyytyväinen valintaamme. Shibyua oli mielestäni hieman liian hektinen ja väentäyteinen verrattuna Shinjukuun (se on aika paljon sanottu, kun kyseessä on Shinjukun kaltainen alue).

IMG_1668

Tokyo Metropolitan Government Building

Ihan ensimmäisenä tekona Shinjukussa suosittelen käymään Tokyo Metropolitan Government Buildingissa. Siellä kannattaa käydä kahdesta syystä. Ensinnäkin tässä valtavassa rakennuksessa on turisti-info, jonka tarjoama ilmainen karttalehtiö on ehdoton tällaisessa kaupungissa. Sillä saa myös alennuksia monista museoista ja nähtävyyksistä. Toinen syy on upea näköala, josta pääsee nauttimaan ilmaiseksi.

IMG_1514

Valitettavasti päivä oli sateinen ja sumuinen, kun otin tämän kuvan, mutta tästä saa käsityksen näköalasta.

Tänne mentäessä huomasi taas kuinka kovasti japanilaiset haluavat auttaa hölmöjä turisteja. Tulimme rakennukseen sisälle eri kerroksesta kuin missä turisti-info oli, joten menimme tutkimaan rakennuksen omaa karttaa, joka löytyi aulasta. Valitettavasti kaikki oli kirjoitettu japanilaisin merkein. Ehdimme tuijottamaan karttaa noin 15 sekuntia ennen kuin vartija tuli puolijuoksua luoksemme ja neuvoi menemään yhden kerroksen alaspäin. Oli jotenkin huvittavaa, että hänen piti oikein kiirehtiä luoksemme. Toinen kokemamme ”outous” oli hissikäyttäytyminen. Menimme jonottamaan näköalakerrokseen vievän hissin luokse ja tietysti hissin ulkopuolella oli ”hissin käyttäjä”, joka kutsui meille hissin ja sen saapuessa kävi painamassa oikean kerroksen nappia. Sen jälkeen kyseinen nainen piti hissin ovia auki kunnes pääsimme sisälle. Ovien sulkeutuessa näimme kuinka nainen kumarsi meille syvään. Tietysti samanlainen henkilö oli odottamassa yläkerrassa. Tähän tottui tietyllä tavalla matkan aikana, mutta on se vain aina yhtä hienoa, että ihmisille osoitetaan tuollaista kunnioitusta noinkin yksinkertaisen toiminnon lomassa. Vielä pidemmälle vietynä koimme hissipalvelun, kun kävimme Kinokuniya-kirjakaupassa, jonka pienessä hississä oli oma työntekijä. Tämä työntekijä ei tehnyt muuta koko päivänä kuin kulki hissin sisällä,paineli kerrosten nappuloita ja toivotti asiakkaat tervetulleeksi.

Ensimmäiset päivät tutustuimme pelkästään Shinjukun alueeseen, mutta tietysti koimme sitä pienissä palasissa koko matkan ajan. Juna-aseman tuntumassa sijaitseva Keio-tavaratalo oli keino tutustua täkäläiseen asiakaspalveluun. Kaikkialla työntekijät tervehtivät, hymyilivät ja kumarsivat pelkästään, kun kävelimme käytävillä heidän ohitseen. Kuljimme erilaisissa kerroksissa, mutta asiakkaita ei ollut hirveästi siihen aikaan. Sen takia oli aikamoinen järkytys tulla 8. kerrokseen, jossa oli ilmeisesti ALE-tuotteet. Saavuimme liukuportailla aivan toiseen maailmaan. Kaverini O ilmaisi hyvin yllätyksemme ”Mitä helvettiä?!”. Koko kerros oli aivan täynnä hyllyjen lomassa pomppivia japanilaisia. Siis aivan täynnä. Haavi auki-fiilis tuli pakostakin, kun katsoi miten japanilaiset hullaantuvat alennuksista.

Toinen upea kokemus oli ehdottomasti kellarikerroksen herkkuosasto. Huumaannuttava tuoksu valtasi koko kerroksen, joka oli täynnä kaikenlaisia herkkuja, kuten upeita leivoksia, käsintehtyjä suklaita, sushia, tempuraa ja bento-bokseja. Tällaisissa tavaratalojen kellarikerroksissa on monesti myös maistiaisia. Ginzassa ollessamme saimme maistella viiniosaston herkullisia japanilaisia viinejä. Suosittelen käymään näillä osastoilla, vaikka ei aikoisi ostaa mitään. Pelkästään kokemuksena tämä on ainutlaatuista.

Pikkukatu Shinjukussa

Pikkukatu Shinjukussa

Luulisi, että koko maailman suurin kaupunki on todella hektinen ja ruuhkainen kaikkialla, mutta todellisuudessa tällaisia pikkukatuja löytyy joka puolelta. Poikkeat vain yhdeltä pääkadulta tällaiselle ja yhtäkkiä hiljaisuus ympäröi sinut täysin. Jostain syystä pidän kovasti tällaisista hetkistä, kun on niin hiljaista, että kuiskauksetkin kuuluvat. Tämän kaltaisia katuja pitkin tuli käveltyä varsinkin Shinjukun ja Shibuyan välisellä alueella.

Tältäkin kyseiseltä kadulta löytyi asia, jota rakastin Japanissa. Kyseessä on nimittäin juoma-automaatti:

IMG_1567

Kyseisiä automaatteja on aivan kaikkialla. Siis kaikkialla! Olen lukenut, että tällaisia löytyy jopa Fuji-vuorelta ja syrjäisimmänkin metsän laidasta. En tiedä kuinka totta se on, mutta näkemäni perusteella en ihmettelisi sitä lainkaan. Valehtelematta automaatilta toiselle on arviolta 50 metrin matka. En tiedä miten se voi olla kannattavaa, että koneita on kaikkialla, mutta systeemi näyttää toimivan. Kävelimme Tokiossa erittäin paljon, joten oli hyvä, ettei koskaan tarvinnut olla pitkään janoinen eikä kävelymatkoille tarvinnut varata etukäteen juomista. En oikeastaan koskaan ottanut hotellilta mitään mukaan, koska tiesin, että löydän välittömästi automaatin, kun tarvitsen juotavaa. Juomien hinnat liikkuvat 100 – 250 jenin paikkeilla, mutta suurin osa maksoi 100 – 150 jeniä. Tämä tarkoittaa nykyisellä vaihtokurssilla 0,75  -1,1 euroa. Suomessahan tuollaiset maksaa jopa reilusti yli 2 euroa :O. Japani on ”kallis” maa. Yksi mahtavimpia asioita näissä juoma-automaateissa oli se, että monesta sai myös KUUMAA juomaa :D! Koitin tällaista ensimmäistä kertaa, kun olimme kävelemässä noin 4 km matkaa viileässä illassa hotellille päin ja päätin ottaa tölkillisen kuumaa kaakaota. Tölkki oli niin kuuma, että se oikeasti poltti käsiäni. Tällaiset olisivat täydellisiä Suomessa!

Don Quijote

Don Quijote

Tämä kuva on otettu Shinjukussa sijaitsevassa kaupassa nimeltä Don Quijote. Näitä kauppoja on ympäri Tokiota ja ne myyvät tavaraa aivan laidasta laitaan. Matkalaukkuja? Check. Karkkia? Check. Naamiaisasuja? Check. Dildoja? Check. Lista jatkuu loputtomiin. Kaverini O sanoi tämän hyvin: ”Kalapuikot ja moottorisahat samalla hyllyllä”. Se piti paikkansa. Yllä oleva kuva on ”avarammasta” kerroksesta (kerroksia oli muistaakseni ainakin 6), mutta katutasossa olevan kerroksen hyllyjen välissä mahtui juuri ja juuri liikkumaan yksi ihminen. Tavaraa on lattiasta kattoon ja ihmisiä aivan helvetisti. En tajua miten tuolta voi ostaa mitään, kun ei ota edes selvää missä alkaa yksi tuoteryhmä ja toinen loppuu. Suosittelen ehdottomasti erityisesti tätä Shinjukun liikettä ihan vain kokemuksen vuoksi, koska sitä klaustrofobista tunnetta ei voi sanoin kuvailla.

Signs... so many signs...

Signs… so many signs…

Pahoittelen, jos postaus on ollut sekava ja pahoittelen jo etukäteen samaa tulevista postauksista. Kirjoitin Shinjukun osiota monena eri päivänä ja kirjoittamista hankaloittaa se, että kerrottavaa on niin paljon ja aiheet vaihtelevat huimasti. Tärkeintä tässä postauksessa oli se, että suosittelen Shinjukua lämpimästi, jos aiot yöpyä Tokiossa. Mielestäni alue oli täydellinen tukikohta kaupungin tutkimiselle. Liikenneyhteydet metron ja junan välityksellä ovat varmasti Tokion parhaat, ja sopiva sekoitus ruuhkaa ja rauhallisuutta tekevät alueesta todella mukavan. Toivottavasti nautitte tästä postauksesta :)! Lisää on tulossa. Jos jäi jotain kysyttävää Shinjukusta tai mistä tahansa, niin laita se kommentteihin :). Vastailen ja neuvon mielelläni.

Tokyo – A dream come true

IMG_1638

22.10.2013 toteutin unelman, joka minulla on ollut jo yli 12 vuotta. Lähdin 24-vuotis syntymäpäivänäni Tokioon 16 päiväksi avovaimoni T:n ja parhaan kaverini O:n kanssa. Koska tämä on aina ollut ykkösmatkakohteeni, olin lukenut kasoittain matkaoppaita ja nettisivuja aiheesta, mutta mikään ei voinut valmistaa minua siihen kuinka upea maa Japani on. Aina matkan jälkeen sanotaan, ettei matkakohdetta voi kuvailla vaan se pitää kokea itse. Tokion kohdalla tämä on niin totta.

Voisin kutsua itseäni Japani-intoilijaksi, joten tunnen maan ja sen kulttuurin melko hyvin, mutta monet asiat yllättivät  minut täysin. Japanilaiset ovat paljon ”tavallisempia” kuin oletin. Älkää käsittäkö tätä väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että näin vähemmän sekopäisiä juttuja kuin olin kuvitellut, vaikka niitäkin näkyi aika paljon. Tiesin, että japanilaiset ovat ystävällisiä, mutta en osannut kuvitellakaan, että noin ystävällisiä. Erityisesti Stockmannin kaltaisissa tavarataloissa asioidessa sai huomata mitä todellinen asiakaspalvelu on. Jatkuvaa kumartelua, tervetulotoivotuksia ja hymyjä. Suomessa parhaatkin asiakaspalvelijat ovat vain varjoja siitä miten japanilaiset hoitavat hommat.

Ruoka. Yksi suurin intohimoni matkustettaessa. Jostain syystä todella monet luulevat, että japanilainen ruoka on pelkkää ”raakaa kalaa” eli sushia. Loppujen lopuksi söin matkan aikana varmaankin viisi kertaa sushia, joten voin omasta kokemuksesta sanoa, että japanilainen ruoka on hyvin laaja käsite. Olin syönyt monenlaisia paikallisia ruokia ennen matkaa, mutta rakastuin selkeästi eniten tempuraan. Tempura voi olla esimerkiksi vihanneksia ja katkarapuja, jotka on pyöritelty tempura-taikinassa ja uppopaistettu.

Koin upeita asioita, jotka liittyivät japanilaiseen ruokaan, kulttuuriin ja ihmisiin, mutta sen lisäksi pääsin kokemaan eritasoista luksusta kuin mihin olen tähän mennessä tottunut. Erityisesti nämä asiat olivat erittäin tärkeitä itsekehitykseni kannalta, koska matkan aikana silmäni aukesivat monille ajatuksille, kokemuksille ja asenteille. Tämä postaus oli pelkkä aloitus monen matkapostauksen sarjalle. Jaottelen postaukset erityisesti kaupunginosien mukaan ja uskon laittavani erillisen postaukset ainakin ruoasta, hotellistamme ja matkanteosta.

Pysykää siis kuulolla :).

IMG_2518TOKYO SKYTREE

Bose QC20i (päivitetty 12.2.2014)

BOSE20QC

Lähdin yli kahden viikon matkalle Tokioon 22.10. syntymäpäivänäni. Olin edellisellä viikolla hankkinut heräteostoksena Bosen Quiet Comfort 20i -kuulokkeet. Niiden hinta oli 325 euroa, joka on aika tyyristä heräteostokseksi. Näin suuri hinta vaati jonkin verran oman hyväksynnän etsimistä, sillä en kuuntele musiikkia kuulokkeilla kovinkaan usein. En ollut varma päätöksestäni edes siinä vaiheessa, kun sain kuulokkeet kotiin ja pääsin testaamaan niitä. Onneksi ensimmäinen lentomatkani todisti, että päätökseni oli oikea. Kaikki pienet katumuksen rippeetkin hälvenivät täydellisesti.

Kuulokkeissa on vastamelutoiminto, joka tarkoittaa sitä, että ne vaimentavat ympäröiviä ääniä. Kuulokkeet vaimentavat ääniä ihan hyvin itsestäänkin, mutta toiminnon avulla äänet häviävät lähes kokonaan. Vastamelutoimintoa voi pitää yhtäjaksoisesti päällä 16 tuntia kunnes akku loppuu, mutta senkin jälkeen kuulokkeita voi käyttää ilman sitä. Lentokoneessa nämä olivat TÄYDELLISET. Jatkuva hälinä ja kohina hävisivät kokonaan, ja oli suuri nautinto katsoa elokuvia koko matkan ajan. Kuulokkeet pysyvät korvissa ongelmitta (toisin kuin useimmat nappikuulokkeet) ja tätä helpottavat 3 paria vaihtopäitä, joiden avulla kuulokkeet saa sopimaan korviin kuin korviin.

Kannattaa kuitenkin huomata eräs pieni asia. Kuulokkeiden mukana ei tule lentokonesovitinta, jonka tarvitset käyttäessäsi niitä lentokoneen viihdejärjestelmässä. Tilaa samalla Bosen oma sovitin (noin 3 euroa) tai osta sellainen esimerkiksi lentokentältä. Bosen mukaan kuulokkeet voivat ylikuumentua ja syttyä tuleen ilman sovitinta, joten en ottaisi ehkä sitä riskiä lentokoneessa. Itse ostin sovittimen lentokentältä ja se toimi moitteetta kuulokkeiden kanssa, vaikka se ei ollutkaan Bosen oma.

Jatkossa en enää matkusta ilman tällaisia matkan helpottajia. Kovan hinta on ymmärrettävää heti, kun kuulokkeita pääsee kokeilemaan aidoissa olosuhteissa, kuten lentokoneessa. Näin Tokion Shibuyan vilkkaalla kadulla Bosen oman myyntipisteen, jossa ihmiset saivat kokeilla näitä kadun hälinässä. En jäänyt katsomaan miten kauppa kävi, mutta uskon, että hyllyt tyhjenivät nopeasti.

Päivitin aiempaa tekstiäni hiukan ja kirjoitan tämän lisäpätkän käytettyäni kuulokkeita puolen vuoden ajan. Olen käyttänyt näitä kahdella lyhyellä ja kahdella pitkällä lennolla. Kuulokkeet ovat olleet päässäni myös kaupungilla, junassa, autossa ja lenkkeillessä. Mikään tilanne ei ole ollut liikaa Bosen huippukuulokkeille ja niiden vastamelutoiminnolle. Akun kesto on ollut uskomaton, enkä kertaakaan ole joutunut tilanteeseen, jossa akku loppuisi kesken kaiken. Olen tainnut ladata ne vasta pari kertaa puolessa vuodessa :). Toistan vielä sen, että kova hinta tarkoittaa tässä tilanteessa erinomaista laatua. Jos etsit pieniä kuulokkeita, joiden avulla saat olla rauhassa ympäristön hälinältä, nämä ovat oikea valinta.