Kuva otettu Shinjukun juna-asemalta
Tokio on jaettu 23 ”erillisalueeseen”, joita kutsun näissä postauksissa helpotuksen vuoksi kaupunginosiksi. Shinjukun alueella asuu yli 300 000 ihmistä, mutta kaupunginosa on tärkeää bisnesaluetta, joten ulkopuolelta tuleva työmatkalaisten määrä on valtava. Shinjukun juna-asema on maailman vilkkain yli 3,64 miljoonan matkustajan päiväsaldolla. Voisi siis sanoa, että tämä olisi sama kuin puolet suomalaisista kulkisivat yhden juna-aseman läpi per päivä! Siispä erinomainen paikka opetella kulkemaan junalla ja metrolla, eikö niin ;)?
Näin valtavassa kaupungissa on tärkeää valita asuinpaikkansa oikein sillä Tokion kaupunginosat ovat kooltaan enemmänkin omia kaupunkejaan. Shinjuku on keskittynyt erityisesti liike-elämään, mutta alueella on myös illanviettopaikkoja, ravintoloita ja shoppailumahdollisuuksia, joten halusin hotellin joko sieltä tai sitten Shibuyasta. Vaaka kallistui Shinjukun puolelle, kun löysin erinomaisen hotellitarjouksen (hotellista tulee oma postauksensa myöhemmin). Voin suositella kyseistä aluetta lämpimästi ja olen todella tyytyväinen valintaamme. Shibyua oli mielestäni hieman liian hektinen ja väentäyteinen verrattuna Shinjukuun (se on aika paljon sanottu, kun kyseessä on Shinjukun kaltainen alue).
Tokyo Metropolitan Government Building
Ihan ensimmäisenä tekona Shinjukussa suosittelen käymään Tokyo Metropolitan Government Buildingissa. Siellä kannattaa käydä kahdesta syystä. Ensinnäkin tässä valtavassa rakennuksessa on turisti-info, jonka tarjoama ilmainen karttalehtiö on ehdoton tällaisessa kaupungissa. Sillä saa myös alennuksia monista museoista ja nähtävyyksistä. Toinen syy on upea näköala, josta pääsee nauttimaan ilmaiseksi.
Valitettavasti päivä oli sateinen ja sumuinen, kun otin tämän kuvan, mutta tästä saa käsityksen näköalasta.
Tänne mentäessä huomasi taas kuinka kovasti japanilaiset haluavat auttaa hölmöjä turisteja. Tulimme rakennukseen sisälle eri kerroksesta kuin missä turisti-info oli, joten menimme tutkimaan rakennuksen omaa karttaa, joka löytyi aulasta. Valitettavasti kaikki oli kirjoitettu japanilaisin merkein. Ehdimme tuijottamaan karttaa noin 15 sekuntia ennen kuin vartija tuli puolijuoksua luoksemme ja neuvoi menemään yhden kerroksen alaspäin. Oli jotenkin huvittavaa, että hänen piti oikein kiirehtiä luoksemme. Toinen kokemamme ”outous” oli hissikäyttäytyminen. Menimme jonottamaan näköalakerrokseen vievän hissin luokse ja tietysti hissin ulkopuolella oli ”hissin käyttäjä”, joka kutsui meille hissin ja sen saapuessa kävi painamassa oikean kerroksen nappia. Sen jälkeen kyseinen nainen piti hissin ovia auki kunnes pääsimme sisälle. Ovien sulkeutuessa näimme kuinka nainen kumarsi meille syvään. Tietysti samanlainen henkilö oli odottamassa yläkerrassa. Tähän tottui tietyllä tavalla matkan aikana, mutta on se vain aina yhtä hienoa, että ihmisille osoitetaan tuollaista kunnioitusta noinkin yksinkertaisen toiminnon lomassa. Vielä pidemmälle vietynä koimme hissipalvelun, kun kävimme Kinokuniya-kirjakaupassa, jonka pienessä hississä oli oma työntekijä. Tämä työntekijä ei tehnyt muuta koko päivänä kuin kulki hissin sisällä,paineli kerrosten nappuloita ja toivotti asiakkaat tervetulleeksi.
Ensimmäiset päivät tutustuimme pelkästään Shinjukun alueeseen, mutta tietysti koimme sitä pienissä palasissa koko matkan ajan. Juna-aseman tuntumassa sijaitseva Keio-tavaratalo oli keino tutustua täkäläiseen asiakaspalveluun. Kaikkialla työntekijät tervehtivät, hymyilivät ja kumarsivat pelkästään, kun kävelimme käytävillä heidän ohitseen. Kuljimme erilaisissa kerroksissa, mutta asiakkaita ei ollut hirveästi siihen aikaan. Sen takia oli aikamoinen järkytys tulla 8. kerrokseen, jossa oli ilmeisesti ALE-tuotteet. Saavuimme liukuportailla aivan toiseen maailmaan. Kaverini O ilmaisi hyvin yllätyksemme ”Mitä helvettiä?!”. Koko kerros oli aivan täynnä hyllyjen lomassa pomppivia japanilaisia. Siis aivan täynnä. Haavi auki-fiilis tuli pakostakin, kun katsoi miten japanilaiset hullaantuvat alennuksista.
Toinen upea kokemus oli ehdottomasti kellarikerroksen herkkuosasto. Huumaannuttava tuoksu valtasi koko kerroksen, joka oli täynnä kaikenlaisia herkkuja, kuten upeita leivoksia, käsintehtyjä suklaita, sushia, tempuraa ja bento-bokseja. Tällaisissa tavaratalojen kellarikerroksissa on monesti myös maistiaisia. Ginzassa ollessamme saimme maistella viiniosaston herkullisia japanilaisia viinejä. Suosittelen käymään näillä osastoilla, vaikka ei aikoisi ostaa mitään. Pelkästään kokemuksena tämä on ainutlaatuista.
Pikkukatu Shinjukussa
Luulisi, että koko maailman suurin kaupunki on todella hektinen ja ruuhkainen kaikkialla, mutta todellisuudessa tällaisia pikkukatuja löytyy joka puolelta. Poikkeat vain yhdeltä pääkadulta tällaiselle ja yhtäkkiä hiljaisuus ympäröi sinut täysin. Jostain syystä pidän kovasti tällaisista hetkistä, kun on niin hiljaista, että kuiskauksetkin kuuluvat. Tämän kaltaisia katuja pitkin tuli käveltyä varsinkin Shinjukun ja Shibuyan välisellä alueella.
Tältäkin kyseiseltä kadulta löytyi asia, jota rakastin Japanissa. Kyseessä on nimittäin juoma-automaatti:
Kyseisiä automaatteja on aivan kaikkialla. Siis kaikkialla! Olen lukenut, että tällaisia löytyy jopa Fuji-vuorelta ja syrjäisimmänkin metsän laidasta. En tiedä kuinka totta se on, mutta näkemäni perusteella en ihmettelisi sitä lainkaan. Valehtelematta automaatilta toiselle on arviolta 50 metrin matka. En tiedä miten se voi olla kannattavaa, että koneita on kaikkialla, mutta systeemi näyttää toimivan. Kävelimme Tokiossa erittäin paljon, joten oli hyvä, ettei koskaan tarvinnut olla pitkään janoinen eikä kävelymatkoille tarvinnut varata etukäteen juomista. En oikeastaan koskaan ottanut hotellilta mitään mukaan, koska tiesin, että löydän välittömästi automaatin, kun tarvitsen juotavaa. Juomien hinnat liikkuvat 100 – 250 jenin paikkeilla, mutta suurin osa maksoi 100 – 150 jeniä. Tämä tarkoittaa nykyisellä vaihtokurssilla 0,75 -1,1 euroa. Suomessahan tuollaiset maksaa jopa reilusti yli 2 euroa :O. Japani on ”kallis” maa. Yksi mahtavimpia asioita näissä juoma-automaateissa oli se, että monesta sai myös KUUMAA juomaa :D! Koitin tällaista ensimmäistä kertaa, kun olimme kävelemässä noin 4 km matkaa viileässä illassa hotellille päin ja päätin ottaa tölkillisen kuumaa kaakaota. Tölkki oli niin kuuma, että se oikeasti poltti käsiäni. Tällaiset olisivat täydellisiä Suomessa!
Don Quijote
Tämä kuva on otettu Shinjukussa sijaitsevassa kaupassa nimeltä Don Quijote. Näitä kauppoja on ympäri Tokiota ja ne myyvät tavaraa aivan laidasta laitaan. Matkalaukkuja? Check. Karkkia? Check. Naamiaisasuja? Check. Dildoja? Check. Lista jatkuu loputtomiin. Kaverini O sanoi tämän hyvin: ”Kalapuikot ja moottorisahat samalla hyllyllä”. Se piti paikkansa. Yllä oleva kuva on ”avarammasta” kerroksesta (kerroksia oli muistaakseni ainakin 6), mutta katutasossa olevan kerroksen hyllyjen välissä mahtui juuri ja juuri liikkumaan yksi ihminen. Tavaraa on lattiasta kattoon ja ihmisiä aivan helvetisti. En tajua miten tuolta voi ostaa mitään, kun ei ota edes selvää missä alkaa yksi tuoteryhmä ja toinen loppuu. Suosittelen ehdottomasti erityisesti tätä Shinjukun liikettä ihan vain kokemuksen vuoksi, koska sitä klaustrofobista tunnetta ei voi sanoin kuvailla.
Signs… so many signs…
Pahoittelen, jos postaus on ollut sekava ja pahoittelen jo etukäteen samaa tulevista postauksista. Kirjoitin Shinjukun osiota monena eri päivänä ja kirjoittamista hankaloittaa se, että kerrottavaa on niin paljon ja aiheet vaihtelevat huimasti. Tärkeintä tässä postauksessa oli se, että suosittelen Shinjukua lämpimästi, jos aiot yöpyä Tokiossa. Mielestäni alue oli täydellinen tukikohta kaupungin tutkimiselle. Liikenneyhteydet metron ja junan välityksellä ovat varmasti Tokion parhaat, ja sopiva sekoitus ruuhkaa ja rauhallisuutta tekevät alueesta todella mukavan. Toivottavasti nautitte tästä postauksesta :)! Lisää on tulossa. Jos jäi jotain kysyttävää Shinjukusta tai mistä tahansa, niin laita se kommentteihin :). Vastailen ja neuvon mielelläni.
Samurai Flow 