unelma

Elämän risteyksessä

Aamulenkki to the rescue!

Taas kerran aloitin maanantaiaamuni ajatuksia selkeyttävällä lenkillä. Tämä kuulostaa kliseiseltä, mutta tajusin olevani tällä hetkellä tietynlaisessa elämäni risteyksessä. Periaatteessa minulla on kaksi mahdollista polkua kuljettavana, joten halusin selvittää itselleni, millaista elämäni luultavasti on kahden kuukauden päästä.

Polku numero 1:

Best case scenario: Jatkan samaa rataa nykyisten töideni kanssa. Alan aktiivisesti etsiä lisää toimeksiantoja, joten töitä tulee enemmän ja tienaan enemmän rahaa. Kahden kuukauden kuluttua olen stressaantunut, ahdistunut ja masentunut siitä, etten vieläkään tee elämälläni sitä, mitä oikeasti haluan. Tiedän, että ansaitsen vähemmän kuin ansaitsin keskimääräisesti viime vuonna. Huonolla tuurilla pystyn juuri ja juuri maksamaan laskut, mutta hyvällä tuurilla rahaa jää hyvin säästöön. Vuoden kohokohta on parhaimmassa tapauksessa matka Tokioon vuoden loppupuolella. Sitten kaikki alkaa taas alusta.

Worst case scenario: Töitä ei tule, vaikka kuinka yritän hankkia niitä. Säästöni alkavat olla lopussa, joten joudun tekemään sen, mitä en missään nimessä haluaisi enää tehdä. Joudun siis menemään jollekin toiselle töihin. Minulle tämä on erityisen vaikeaa, koska olen luvannut itselleni, etten koskaan joudu olemaan enää pelkkänä työntekijänä.

Yhteenveto: En pääse edes viime vuoden tasolle parhaassakaan tapauksessa. En kehity enkä saavuta mitään erityistä. Huonoimmassa tapauksessa olen täysin tyytymätön tilanteeseeni.

 

Polku numero 2:

Best case scenario: Kahden kuukauden kuluttua ansaitsen muilla liiketoimillani sen verran, että olen voinut lopettaa käännöstyöt lopullisesti. Voi olla, että olen jopa rikastunut. Vähintäänkin teen sitä mistä nautin ja saan siitä rahaa. Uskon, että tässä vaiheessa olen ensimmäistä kertaa aidosti tyytyväinen itseeni ja elämääni, vaikka kehitettävää aina löytyykin. En enää elä lomasta lomaan, koska jatkossa pääsen matkustamaan jatkuvasti. Tokion matka on vain yksi vuoden kohokohdista ja tiedän, ettei minun tarvitse odottaa pitkään, että pääsen sinne takaisin.

Worst case scenario: Säästöni ovat loppumassa, koska en ole saanut töitä enkä ole menestynyt muiden liiketoimieni kanssa. Joudun siis menemään toiselle töihin. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että olen seurannut unelmiani parhaani mukaan. Olen varmasti oppinut paljon, ja ainakin voin jatkaa liiketoimiani harrastuksen näkökulmasta.

Yhteenveto: Parhaimmassa tapauksessa elämäni muuttuu lopullisesti paremmaksi. Olen vihdoin tyytyväinen ja iloinen. Huonoimmassa tapauksessa päädyn samaan määränpäähän kuin ensimmäisellä polulla, mutta päädyn sinne henkisesti rikkaampana.

 

Minulla ei siis ole mitään menetettävää valitsemalla sen polun, jonka oikeasti haluan valita. Jos olet joskus itse samassa tilanteessa, mieti oletettavat lopputulokset. Mieti parhaat ja huonoimmat mahdolliset päätökset kyseisille poluille. Näin sinulle voi selvitä mitä haluat, jolloin minkään ei pitäisi enää pidätellä sinua. Olen ollut pari kuukautta lähes työttömänä. En häpeile myöntää sitä. Töitä on parhaimmillaan tullut alle 10% viime vuoden vastaavista tuloista. Mutta siitä huolimatta en ole epätoivoinen. Tiedän, ettei muutos ole yleensä helppoa, mutta tiedän myös sen, että tämä muutos tulee olemaan yksi parhaista asioista koko elämässäni. Inspiroivaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Don’t fight it. Just go with the flow. 

Mainokset

Unelmista totta

Pitkään aikaan en osannut nimetä yhtään ”ammattia”, joka minua kiinnostaisi. En väitä, että sellaista koskaan tulisi olemaankaan, mutta eräs on noussut esiin viime aikoina. Nimittäin kirjoittaminen. Kuulemani mukaan olen kirjoittanut tarinoita jo ala-asteella (en onneksi muista niitä enää). Lukion aikoihin pyrin kirjoittamaan jopa oikean kirjan, mutta kiinnostukseni lopahti parin kymmenen sivun jälkeen. En ole koskaan ollut hyvä äidinkielessä, enkä myöskään ole ollut mikään erikoinen kirjoittaja, mutta miksi antaisin sen estää minua tekemästä minua kiinnostavia asioita?

Sillä ei ole mitään merkitystä onko sinulla lahjoja johonkin. Se ei estä sinua toteuttamasta unelmiasi. Haluatko kirjoittaa kirjan, muttet osaa? Kirjoita se sitten! Mitä väliä, vaikka et myisi yhtään kappaletta? Olet ainakin kirjoittanut sen. Haluatko levyttää kappaleen, muttet osaa laulaa etkä soittaa? No anna mennä! Varaa aika studioon, levytä kappale ja julkaise se. Mitä sitten, vaikka se olisi täyttä paskaa? Teit sen itseäsi varten. Sellainen saavuttaa paljon enemmän, joka uskaltaa yrittää kaikesta huolimatta. Erittäin lahjakas yksilö voi olla paljon huonompi kuin sinä, koska hän ei koskaan uskalla yrittää. Usko pois, ylipainoinen astmaatikko voittaa etiopialaisen olympiajuoksijan 100 metrin matkalla, jos etiopialainen ei edes lähde liikkeelle. Voit epäonnistua tai voit onnistua, muttet koskaan saa tietää lopputulosta, jos et yritä.

Haluatko erottua massasta? Ole uskalias ja edistä unelmiasi. Kun puolen vuoden päästä näet pitkästä aikaa vanhaa ystävääsi ja hän kysyy sinulta mitä uutta elämääsi kuuluu, voit sanoa kirjoittaneesi kirjan. Se kuulostaa aika hiton hienolta, vaikka se kirja olisi viisi sivua pitkä eikä kukaan olisi ostanut sitä. Jos sinulla siis on intohimoja, toteuta ne. Aloitin blogini juuri tästä syystä. En tiennyt olenko hyvä siinä, mutta tiesin, että haluan kirjoittaa blogia. Sen takia lähetin viime viikolla ensimmäistä kertaa pienen kirjoituksen lehteen. He eivät tiedä julkaistaanko sitä, mutta sain kuitenkin hyvää palautetta. Olen taas edistänyt unelmaani yhdellä askeleella. Vaikka juttua ei koskaan julkaistaisi, voin olla ylpeä siitä, että yritin. Yritin tarjota juttua myös paikallislehteeni Etelä-Saimaaseen, mutta he eivät valitettavasti kiinnostuneet Tokiosta kertovasta jutusta. Tästä huolimatta he ehdottivat juttua minusta ja kirjani kirjoittamisesta. He eivät ole vielä tehneet mitään päätöksiä tämän suhteen, joten sen toteutumisesta ei ole mitään varmuuksia. Tärkeintä on kuitenkin se, että tällaisia mahdollisuuksia ei tule, jos ei koskaan yritä.

Tämän blogikirjoituksen jälkeen palaan kirjani pariin ja edistän omaa unelmaani.

Kysy nyt itseltäsi: Milloin olet viimeksi tehnyt jotain oman unelmasi eteen?

Tokyo – A dream come true

IMG_1638

22.10.2013 toteutin unelman, joka minulla on ollut jo yli 12 vuotta. Lähdin 24-vuotis syntymäpäivänäni Tokioon 16 päiväksi avovaimoni T:n ja parhaan kaverini O:n kanssa. Koska tämä on aina ollut ykkösmatkakohteeni, olin lukenut kasoittain matkaoppaita ja nettisivuja aiheesta, mutta mikään ei voinut valmistaa minua siihen kuinka upea maa Japani on. Aina matkan jälkeen sanotaan, ettei matkakohdetta voi kuvailla vaan se pitää kokea itse. Tokion kohdalla tämä on niin totta.

Voisin kutsua itseäni Japani-intoilijaksi, joten tunnen maan ja sen kulttuurin melko hyvin, mutta monet asiat yllättivät  minut täysin. Japanilaiset ovat paljon ”tavallisempia” kuin oletin. Älkää käsittäkö tätä väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että näin vähemmän sekopäisiä juttuja kuin olin kuvitellut, vaikka niitäkin näkyi aika paljon. Tiesin, että japanilaiset ovat ystävällisiä, mutta en osannut kuvitellakaan, että noin ystävällisiä. Erityisesti Stockmannin kaltaisissa tavarataloissa asioidessa sai huomata mitä todellinen asiakaspalvelu on. Jatkuvaa kumartelua, tervetulotoivotuksia ja hymyjä. Suomessa parhaatkin asiakaspalvelijat ovat vain varjoja siitä miten japanilaiset hoitavat hommat.

Ruoka. Yksi suurin intohimoni matkustettaessa. Jostain syystä todella monet luulevat, että japanilainen ruoka on pelkkää ”raakaa kalaa” eli sushia. Loppujen lopuksi söin matkan aikana varmaankin viisi kertaa sushia, joten voin omasta kokemuksesta sanoa, että japanilainen ruoka on hyvin laaja käsite. Olin syönyt monenlaisia paikallisia ruokia ennen matkaa, mutta rakastuin selkeästi eniten tempuraan. Tempura voi olla esimerkiksi vihanneksia ja katkarapuja, jotka on pyöritelty tempura-taikinassa ja uppopaistettu.

Koin upeita asioita, jotka liittyivät japanilaiseen ruokaan, kulttuuriin ja ihmisiin, mutta sen lisäksi pääsin kokemaan eritasoista luksusta kuin mihin olen tähän mennessä tottunut. Erityisesti nämä asiat olivat erittäin tärkeitä itsekehitykseni kannalta, koska matkan aikana silmäni aukesivat monille ajatuksille, kokemuksille ja asenteille. Tämä postaus oli pelkkä aloitus monen matkapostauksen sarjalle. Jaottelen postaukset erityisesti kaupunginosien mukaan ja uskon laittavani erillisen postaukset ainakin ruoasta, hotellistamme ja matkanteosta.

Pysykää siis kuulolla :).

IMG_2518TOKYO SKYTREE